XVI kaupunginosan väestö

XVI kaupunginosan asukasluku väheni rajusti vuosien 1918 ja 1919 vväestölaskentojen välisenä aikana: sisällissodan kaupunginosalle aiheuttaman hävityksen seurauksena asukkaiden määrä väheni tuhannella hengellä. Monet ihmiset menettivät sodassa kotinsa, ja useat muuttivat muualle. Vuonna 1919 asukasluku oli 2 512. Seuraavina vuosina asukkaiden määrä kasvoi hieman, mutta kokonaisuutena Tammelan eteläosan väkiluku pysytteli koko ajanjakson 1919-40 varsin vakaana 2 400:n ja 2 800:n välillä. 1920-1930-lukujen vaihteessa asukkaiden määrässä tosin tapahtui pieni notkahdus.

Tampereen valtauksen yhteydessä vuonna 1918 Tammela raunioitui pahasti. Kuvassa Tammelan eteläosaa Tammelan koulun suunnasta. Kuva: Tampereen museoiden kuva-arkisto.

Ajanjaksolla 1919-1930 Tammelan eteläosan asukkaiden osuus koko Tampereen asukasluvusta laski 6,5 %:sta 5 %:iin. 1930-luvun alussa, väestömääränkin hieman kasvaessa, osuus hieman nousi, mutta vakiintui sitten noin 5,5 %:iin. Vuoden 1937 alueliitoksen myötä Tampereen väkiluku kasvoi, minkä vuoksi XVI kaupunginosan asukkaiden osuus koko kaupungin asukasluvusta laski tuolloin noin 4 %:iin.

Naisten osuus Tammelan eteläosan väestöstä oli kasvussa vuosina 1920-30; vuonna 1920 naisia oli 57 %, vuonna 1930 jo 60 % kaupunginosan asukkaista, ja vuonna 1939 osuus oli edelleen suunnilleen sama. Ruotsinkielistä väestöä kaupunginosassa asui enemmän kuin muissa Tammelan kaupunginosissa. Kokonaan ruotsinkielisiä tai paremmin ruotsia puhuvia oli XVI kaupunginosan väestöstä kuitenkin vain 2,1 % vuonna 1920. Vuonna 1930 ruotsinkielisen väestön osuus oli pudonnut 1,5 %:iin.

Väestön sosiaalinen koostumus

Vuoden 1919 asuntotilasto valottaa Tampereen kaupunginosien väestön jakautumista eri sosiaalisiin ryhmiin; siinä kunkin huoneiston asukkaat luokiteltiin sen mukaan, mikä oli huoneiston haltijan ammatti. Tilaston mukaan työväestön suhteellinen osuus XVI kaupunginosassa oli pienempi kuin muissa Tammelan kaupunginosissa. Vain 55 % kaupunginosan asukkaista kuului työväestöksi luokiteltuihin väestöryhmiin, kun vastaava osuus Osmonmäen kaupunginosassa oli 75 % ja Tammelan keskiosassa 68 %. Koko Tampereellakin työväestön osuus oli tilaston mukaan 59 %, joten tässä valossa Tammelan eteläosa oli varsin keskiluokkainen kaupunginosa. On kuitenkin huomattava, että vuosien 1918 ja 1919 välinen asukasluvun voimakas väheneminen vaikutti mahdollisesti myös kaupunginosaan jääneen väestön sosiaaliseen koostumukseen.

Työväestön suurimman ryhmän, teollisuus- ja käsityöläisten, osuus kaupunginosan koko asukasluvusta oli 32 %. Osuus oli selvästi pienempi kuin XIV ja XV kaupunginosissa. Teollisuus- ja käsityöläiset on laskettu yhteen, koska esimerkiksi osa jalkineteollisuuden työntekijöistä luettiin tilastossa käsityöläisiksi, vaikka he työskentelivät palkollisina tehtailla. Oletettavasti suuri osa XVI kaupunginosan teollisuus- ja käsityöläisistä joka tapauksessa työskenteli kenkätehtailla. Rakennus- ja sekatyöväestöä oli 23 % Tammelan eteläosan asukkaista. Heidän suhteellinen osuutensa väestöstä oli hieman alhaisempi kuin muissa Tammelan kaupunginosissa, mutta korkeampi, kuin mitä oli Tampereen keskimääräinen luku 19 %.

Keskiluokkaisista väestönosista XVI kaupunginosassa oli eniten apulaisten, työnjohtajien ja käskyläisten ryhmään luokiteltuja asukkaita. Heidän osuutensa oli 25 %, mikä oli huomattavasti enemmän kuin muualla Tammelassa; Tullin alueella sen sijaan osuus oli vielä suurempi. Koko Tampereella tämän ryhmän osuus oli 17 %. Myös virkamiesten, opettajien sekä tehtaiden ja liikkeiden ylempiarvoisten vuosipalkkalaisten ryhmään kuuluneiden osuus oli XVI kaupunginosassa muuta Tammelaa korkeampi: heitä oli Tammelan eteläosassa 5,9 %, muualla Tammelassa alle 2 % väestöstä. Koko Tampereeseen verrattuna XVI kaupunginosassa oli tätä väestöryhmää kuitenkin keskimääräistä vähemmän.

Ylimpään väestökerrokseen - johon kuului muun muassa kiinteistönomistajia, itsenäisiä elinkeinonharjoittajia ja yhtiöiden johtajia - kuului Tammelan eteläosan väestöstä peräti 15 %. Heidän osuutensa oli myös selvästi suurempi kuin muissa Tammelan kaupunginosissa tai Tullin alueella. Koko Tampereeseen verrattuna osuus oli silti alhainen, sillä useissa keskustakaupunginosissa, kuten viereisessä Kyttälän pohjoisosassa, tähän väestöryhmään luokiteltuja oli jopa selvästi yli 20 %.

Tammelan eteläosa oli siis vuonna 1919 varsin keskiluokkainen kaupunginosa verrattuna muuhun Tammelaan. Vuonna 1939 tilanne oli edelleen samansuuntainen: keskimmäisen ja ylimmän väestönosan osuus XVI kaupunginosan väestöstä oli tuolloin liki 25 %, kun vastaava osuus muualla Tammelassa jäi alle 15 %:n. Työväestön osuus Tammelan eteläosan väestöstä oli vuonna 1939 hiemann yli 70 %. Syynä siihen, että XVI kaupunginosassa asui muuta kuin työväestöä enemmän kuin muualla Tammelassa, oli ilmeisesti kaupunginosan sijainti keskustan välittömässä läheisyydessä: alue oli suurelta osin rakentunut toisesta päästään rautatien yli keskustaan vievien Tammelankadun ja myöhemmin Puolimatkankadun varsille. Kaupunginosassa oli myös paljon erilaisia puoteja, mikä osaltaan selittää itsenäisten liikkeenharjoittajien suurta määrää. Kaupunginosan väestön muuta Tammelaa keskiluokkaisempaa luonnetta havainnollistaa myös siellä asukasta kohden kerättyjen palkkaverojen suuri määrä verrattuna muihin Tammelan kaupunginosiin.