XVI kaupunginosan sosiaaliset olot

Asuminen - väljempää kuin muualla Tammelassa

Vuonna 1920 Tammelan eteläosassa asuttiin pohjoisempaan Tammelaan verrattuna varsin väljästi. Kaupunginosan asumistiheys oli 1,9 henkeä huonetta kohden; se oli hieman korkeampi kuin koko Tampereen keskimääräinen asumistiheys 1,8, mutta selvästi alhaisempi kuin Tammelan keskiosan asumistiheys 2,2 tai Osmonmäen 2,3. Jos ahtaan asumisen määritelmänä pidetään sitä, että huoneistossa asui huonetta kohden vähintään 3 asukasta, asui XVI kaupunginosan asukkaista 35 % ahtaasti. Muualla Tammelassa ja Tullin alueella ahtaasti asui selvästi yli 40 % väestöstä. Koko Tampereella ahtaasti asuvien osuus oli 38 %, joten siihenkin nähden XVI kaupunginosaa voidaan pitää väljästi asuttuna.

Asumistiheys aleni Tampereella voimakkaasti 1920-luvulla. Tammelan eteläosassa aleneminen oli vielä voimakkaampaa kuin kaupungissa keskimäärin, sillä vuonna 1930 kaupunginosan asumistiheys oli pudonnut alle 1,5:n, eli jo kaupungin keskitasoa alemmas. Asumistiheys oli myös edelleen selvästi alhaisempi kuin muissa Tammelan kaupunginosissa. Asumistiheyden aleneminen näkyi myös ahtaasti asuvien ihmisten määrän putoamisena. Vuonna 1930 enää vain 12 % Tammelan eteläosan asukkaista asui huoneistoissa, joissa huonetta kohden asukkaita oli vähintään kolme; heidän suhteellinen määränsä oli edelleen selvästi alhaisempi kuin muualla Tammelassa tai koko Tampereella. Itse asiassa ahtaasti asuvien osuus oli XVI kaupunginosassa viidenneksi alhaisin kaikista Tampereen kaupunginosista. Asumisahtauden osalta XVI kaupunginosa siis poikkesi olennaisesti Tammelan XIV ja XV kaupunginosista.

Tammelan eteläosan yleisin asuntotyyppi oli sekä vuonna 1920 että edelleen vuonna 1930 yhden huoneen ja keittiön asunto: vuonna 1920 sellaisessa asui 53 % kaupunginosan asukkaista, vuonna 1930 taas 46 %. Osuus oli hieman alhaisempi kuin muissa Tammelan kaupunginosissa. XVI kaupunginosassa tyypillisiä asuntotyyppejä olivat myös kolmen ja neljän huoneen asunnot. Ne olivat XVI kaupunginosassa yleisempiä kuin muualla Tammelassa: vuonna 1920 kolmen huoneen huoneistoissa asui 19 %, neljän huoneen asunnoissa 10 % Tammelan eteläosan asukkaista. Vuonna 1930 vastaavat luvut olivat 27 % ja 12 %. Varsinkin kolmen huoneen asuntojen määrä siis kasvoi 1920-luvun mittaan, sillä niitä oli kaupunginosassa vuonna 1930 jo lähes 700. Aikakaudella rakennettuja uusia kolmen huoneen asuntoja oli esimerkiksi pääosa Osuusliike Voiman talon asuinhuoneistoista.

Huoneistojen mukavuudet

Kuten muuallakin Tammelassa, XVI kaupunginosan asunnoissa olivat mukavuudet vähissä. Rakennuskanta koostui pääosin vanhoista vuosisadan vaihteessa rakennetuista taloista, joissa ei esimerkiksi kylpyhuonetta yleensä vielä ollut. Vuonna 1920 kylpyhuone oli vain noin prosentissa Tammelan eteläosan talouksista, kun koko kaupungista sellainen löytyi huoneistosta 6 %:n todennäköisyydellä. WC:t olivat XVI kaupunginosassa sen sijaan lähes yhtä yleisiä kuin Tampereella keskimäärin: sisävessa oli 15 %:ssa kaupunginosan huoneistoista. Ero muihin Tammelan kaupunginosiin oli tältä osin selvä, sillä niissä ei sisävessoja vielä vuonna 1920 ollut juuri lainkaan. Vesijohto ulottui vuonna 1920 kolmeen neljästä Tammelan eteläosan huoneistosta.

Vuonna 1930 sekä sisävessat että kylpyhuoneet olivat yleistyneet Tammelan eteläosassa. Kylpyhuoneita, joita muualta Tammelasta ei vielä juurikaan tavannut, löytyi kaupunginosasta jo kaikkiaan 62 kappaletta: niitä oli siis noin 8 %:ssa huoneistoista. WC puolestaan löytyi jo joka kolmannesta taloudesta, kun sellainen oli viereisessä XV kaupunginosassa vain 5 %:ssa asunnoista. Vesijohtokin oli yleistynyt, sillä ilman juoksevaa vettä oli enää kymmenesosa Tammelan eteläosan huoneistoista. Mukavuuksien lisääntymistä selittää muun muassa se, että 1920-luvulla alueelle rakennettiin uusia rakennuksia, kuten Osuusliike Voiman talo ja Pikilinna, joissa mukavuuksiin oli jo oletettavasti kiinnitetty enemmän huomiota kuin vanhoissa rakennuksissa.

Lamavuosien alhainen työttömyysaste

1920-30-lukujen vaihteessa alkaneella lamakaudella XVI kaupunginosa kärsi huomattavasti vähemmän työttömyydestä kuin muut Tammelan kaupunginosat. Työttömyysaste jäi siellä tuntuvasti alhaisemmaksi kuin Tampereella keskimäärin, kun muualla Tammelassa työttömien osuus vuosina 1929-37 oli lähes koko ajan korkeampi, kuin mikä oli kaupungin keskimääräinen taso.

Kaudella 1929-31 ei Tammelan eteläosan työttömyydessä vielä tapahtunut merkittäviä muutoksia, vaikka työttömien määrä koko Tampereella oli tuolloin jo voimakkaasti kasvamassa. Kaudella 1931-32 työttömyysaste kuitenkin nousi XVI kaupunginosassa korkeimmilleen, lähes 15 %:iin. Se oli kuitenkin edelleen 3 % alhaisempi kuin Tampereen keskimääräinen työttömyysaste, ja verrattuna työttömyydestä pahasti kärsineeseen pohjoisempaan Tammelaan ero oli vieläkin selvempi. Vuosina 1932-34 Tammelan eteläosan työttömyysaste säilyi yli 10 %:ssa, mutta seuraavina laman ote hellitti ja työttömyyaste alkoi alentua tasaisesti. 1930-luvun loppupuolen nousukautta kuvaa se, että XVI kaupunginosan työttömyysaste laski vuosina 1936-37 alle 4 %:n.

XVI kaupunginosan lamavuosina suhteellisen hyvänä säilynyttä työllisyystilannetta selittää se, että kaupunginosan väestörakenne oli muita Tammelan kaupunginosia keskiluokkaisempi. Tammelan eteläosassa asui suhteellisesti vähemmän työttömyydestä pahiten kärsinyttä rakennus- ja sekatyöväestöä sekä teollisuustyöväestöä kuin muualla Tammelassa. Monia tammelalaisia työllistäneen kenkäteollisuudenkaan vaikeudet eivät näkyneet erityisen voimakkaina XVI kaupunginosan työttömyystilastoissa.

Verotettava varallisuus

Pääosan Tammelan eteläosasta kerätyistä veroista muodostivat palkoista ja koroista perityt verot. Niiden osuus kaikista kaupunginosan verotuloista oli kaksi kolmasosaa. Kaupunginosasta kerättyjen palkka- ja korkoverojen määrä kasvoi vuodesta 1921 vuoteen 1929 lähes 2,5-kertaiseksi; kun asukasluku ei tuona aikana merkittävästi muuttunut, merkitsi tämä huomattavaa kasvua myös kerättyjen palkkaverojen määrässä asukasta kohden.

Palkka- ja korkoverojen määrä asukasta kohden oli 1920-luvulla samalla tasolla kuin Tampereella keskimäärin. XVI kaupunginosan asukkaat olivat kuitenkin parempituloisia kuin muiden Tammelan kaupunginosien asukkaat, joiden henkeä kohti maksamat palkkaverot jäivät selvästi alhaisemmiksi. 1930-luvun alun lama vähensi XVI kaupunginosasta kerättyjen palkkaverojen määrää huomattavasti, 65 äyristä 40 äyriin henkeä kohti. Pudotus oli voimakkaampi kuin Tampereella keskimäärin, ja laman päätyttyäkin XVI kaupunginosan asukkaat maksoivat palkoistaan vähemmän veroja kuin keskivertotamperelaiset. Myös 1930-luvulla oli Tammelan eteläosassa kerättyjen palkkaverojen määrä asukasta kohden silti korkeampi kuin muissa Tammelan kaupunginosissa. Tämä selittyy osaltaan sillä, että keskiluokkaista väestöä asui kaupunginosassa suhteellisesti enemmän, huonompituloista rakennus- ja sekatyöväestöä taas suhteellisesti vähemmän kuin muualla Tammelassa.

Kenkätehtaiden lisäksi XVI kaupunginosassa oli kosolti muitakin tehtaita ja liikeyrityksiä. Noin viidesosa kaupunginosan verotuloista kerättiinkin liikkeenharjoittajilta. Liikkeenharjoittajilta kerättyjen verojen määrä oli selvästi suurempi kuin Osmonmäen kaupunginosassa, jossa liikeyrityksiä oli vähemmän. Määrä ei silti ollut läheskään yhtä korkea kuin keskustan kaupunginosissa tai Tammelan keskiosassa, jossa jo Aaltosen kenkätehtaan maksamat verot yksinään korottivat huomattavasti kokonaisverotuloja.

Kiinteistöverojen osuus Tammelan eteläosan verotuloista kasvoi 1920-luvulla voimakkaasti, 7 %:sta 15 %:iin. Lamavuosina niiden osuus oli korkeimmillaan, sillä kiinteistöverojen määrä ei tuolloin romahtanut yhtä paljon kuin liikkeenharjoittajilta kerättyjen verojen ja palkkaverojen määrä. 1930-luvun jälkipuolella kiinteistöverojen määrä alkoi uudelleen kasvaa voimakkaasti, mutta niiden osuus kaikista verotuloista pysytteli vakaana 12-14 %:ssa.

Verrattuna muihin Tammelan kaupunginosiin oli verotulojen kasvu XVI kaupunginosassa 1920-luvulla erityisen voimakasta. Myöskään lama ei verotulojen kehityksen valossa koetellut kaupunginosaa yhtä pahasti kuin esimerkiksi Tammelan keskiosaa, mikä selittyy verraten alhaisesta työttömyysasteesta. 1920-luvun alkua ja 1930-luvun loppua lukuun ottamatta kaupunginosan verotulojen kokonaismäärä olikin korkeampi kuin muualla Tammelassa; pääsyy tähän olivat XVI kaupunginosan asukkaiden korkeammat palkkatulot.