Kaupunginosa VII - Pyynikinrinne

Kaupunginosa VII eli Pyynikinrinne muodostuu Mariankadusta länteen ja Pirkankadusta, eli entisestä Pirkkalan valtatiestä, etelään jäävästä alueesta. Lännessä se rajoittuu Pispalaan ja etelässä Pyhäjärveen. Pohjoisessa sen naapurikaupunginosana on Amuri ja osin myös Särkänniemi. Idässä Mariankadun toisella puolella on Kaakinmaan kaupunginosa. Pyynikinrinteen länsiosa oli 1920- ja 30-luvuilla suureksi osaksi Pyynikin kansanpuiston aluetta. Tätä Pyynikin harjun aluetta voidaan pitää myös muusta kaupunginosasta erillisenä alueena. Virkistysalueeksi varatulla puistoalueella sijaitsi vain muutamia rakennuksia lähinnä Pyhäjärven rannassa. Näitä olivat Varalan urheiluopisto, Suomen Trikoon tehtaat sekä Pyynikin ravintola ja kansankylpylä. Pyynikinrinteen asutus sijaitsi kaupunginosan itäisessä osassa. Asutus on uudempaa kuin Tampereen keskusta-alueella, sillä alueella vahvistettiin asemakaava vasta 1907. Pääosa rakennuskannasta onkin vasta 1920-luvulta. Tällöin rakennettiin suurelta osin rakennukset myös Pyynikintorin alueelle, joka oli yksi Tampereen torikaupan ja liikenteen keskuksia. Pyynikin urheilukenttä taas toimi 1930-luvulla mm. Kalevan kisojen pitopaikkana.

Rakennuskannan muutokset 1920- ja 1930-luvulla.

Rakennustoiminta Pyynikinrinteen alueella oli maailmansotien välisenä aikana erittäin vilkasta. Alueelle rakennettiin niin isoja kerrostaloja, aikansa luksusasuntoja kuin virkistyskäyttöön suunniteltuja julkisia rakennuksiakin.

Pääosa Pyynikinrinteen rakennuskannasta on rakennettu 1920-luvulla. Suuressa osassa rakennuksia näkyy silloisen kaupunginarkkitehti Bertel Strömmerin kädenjälki. Tontteja luovutettaessa kaupunki edellytti että Pyynikinrinteen talojen tulee olla ulkonäöltään edustavia ja sen vuoksi tontit myytiin uusille haltioilleen vuokraamisen sijasta. Näin Pyynikinrinteestä muodostui ensisijaisesta varakkaamman väestön asuinalue. Asuintaloja olivat Strömmerin lisäksi suunnittelemassa useat muut aikansa arvostetut arkkitehdit kuten Birger Federley, Heikki Tiitola, Frans Jousi ja Arvo Eränen.

Pyynikinrinteen 1920-luvulla rakennettuja puukerrostaloja osoitteessa Kisakentänkatu 20-22. Kuva: H. Rantakallio, Tampereen museoiden kuva-arkisto.

Yksittäisistä 1920- ja 1930-luvulla VII kaupunginosaan valmistuneista asuintaloista voidaan esille nostaa muutamia. 1923 apteekkari Uno J. Hagberg rakennutti itselleen Pyynikin rinteeseen Pyynikinlinnana tunnetun asuntopalatsin, joka tosin tamperelaisten suussa tunnettiin myös Pirtulinnan nimellä. Jarl Eklundin suunnittelemaa palatsia pidetään eräänä hienoimmista 1920-luvun klassisista rakennuksista Tampereella. 1930-luvulla sen osti kauppaneuvos Emil Aaltonen.

Toinen palatsimainen rakennus nousi Veikko Kallion suunnittelemana osoitteeseen Palomäentie 23 vuonna 1929. Myös tämä palatsi oli apteekkarin, tällä kertaa Severi Haapasen asunnokseen rakennuttama. Tyyliltään Haapasen palatsi jäljitteli italialaista renessanssia. Tampereen kaupunki osti talon sotien jälkeen 1945, ja se muutettiin aluksi asuntolaksi. Vuonna 1965 taloon kunnostettiin tilat Nykytaiteen museolle. Vuodesta 2002 talossa on toiminut yksityinen suomalaisen nykytaiteen museo Willa Mac.

Gunnar Wahlroosin suunnittelema Piispantalo Pyynikintie 9:ssä. Kuva: Aarne Pietinen 1939, Tampereen museoiden kuva-arkisto.

Piispanistuin oli 1923 siirretty Porvoosta Tampereelle. 1935 kaupunki luovutti tuomiokapitulin anomuksesta tontin piispantaloa varten Pyynikintie 9:stä edustavalta paikalta. Gunnar Wahlroosin suunnittelema piispantalo vihittiin käyttöön 1938. Funkkishenkisen rakennuksen pääoven yläpuolella on Aarre Aaltosen veistämä reliefi.

Pyynikintorin eli entisen Aleksanterin torin ympäristön rakennuskanta uudistui 1920- ja 30-luvulla lähes täydellisesti. Jo ennen Pyynikintorin alueen kaavamuutosta 1927 oli torin välittömään läheisyyteen rakennettu Pyynikin urheilukenttä. Kenttä oli sijainnut nykyisellä paikallaan jo vuodesta 1908 mutta nykyiseen muotoonsa se rakennettiin 1924. Puinen katsomo ja kenttää kiertävä aitarakennelta suunniteltiin kaupungin arkkitehtiosastolla Bertel Strömmerin ja Eetu Murroksen toimesta. Pyynikin urheilukenttä toimi Tampereen pääurheilukenttänä aina Ratinan stadionin valmistumiseen asti.

Pyynikintorin laitaa noin vuonna 1930. Etualalla Tammerkontu eli Pyynikintori 6, taustalla Pikarilinna eli Pyynikintori 2. Kerrostaloista keskimmäinen eli Tammerkonnun lisäosa Pyynikintori 4:ssä on vielä rakentamatta. Kuva: Atelier Laurent, Tampereen museoiden kuva-arkisto.

Pyynikintorin ympärille nousi vuoden 1927 kaavamuutoksen jälkeen yhtenäinen ryhmä suuria kuusikerroksisia kerrostaloja, joista huomattavimpia olivat Asunto Oy Tammerkontu ja Pikarilinna. Torin etelälaitaan valmistui 1935 Tampereen lyseo, joka oli eräs aikansa suurimmista koulurakennuksista. 1929 torille rakennettiin myös Suomen ensimmäinen "linja-auto- ja bentziiniasema", joka myös oli Bertel Strömmerin käsialaa.

Pirkankatua eli silloista Pirkkalan valtatietä länteen mentäessä löytyy vielä muutamia 1920- ja 1930-luvulla rakennettuja huomattavia rakennuksia. Lopullisesti vasta talvisodan jälkeen syksyllä 1940 valmistui Santalahdentien ja Pirkankadun kulmaan Tampereen ammattikoulujen uusi koulurakennus. Sodan aikana rakennus toimi myös sotasairaalana. Ammattikoulun piirustukset ovat tavan mukaisesti Bertel Strömmerin signeeraamat mutta funktionalistista rakennusta pidetään Mikael Nordenswanin suunnittelemana.

Pirkankatu 29-35 eli Kilometritalo 1920-luvun lopulla. Hirsirakenteinen puukerrostalo on peräti 138 metriä pitkä. Kuva: H. Rantakallio, Tampereen museoiden kuva-arkisto.

Pirkankadun laitaan nousi 1923 peräti 138 metriä pitkä kaksikerroksinen hirsirakenteinen puutalo, joka sai pituudestaan johtuen nimekseen Kilometritalo. Rakennuksen rakennuttaneen Asunto Oy Oma Kodin tarkoituksena oli rakentaa "terveellisiä pienasuntoja asuntopulaa kärsiville työväestöön kuuluville kuntalaisille". Heikki Tiitolan suunnittelema rakennus edusti tyyliltään 1920-luvun klassismia. Kilometritalon viereen rakennettiin 1928 kaksi Bertel Strömmerin piirtämää kaksikerroksista puukerrostaloa. Tyyliltään ne edustivat monia samaan aikaan Pyynikinrinteelle rakennettuja taloja. Talojen erikoisuutena olivat Strömmerin piirtämät, etelään Pyynikille päin suuntautuvat omaleimaiset parvekekuistit. Vielä länteen mentäessä jo aivan 1920-luvuna alussa oli Pirkankadun reunaan rakennettu Pispalan rajaportille asti ulottuva rivi pieniä hirsitaloja, joista kolme oli Bertel Strömmerin suunnittemia. Nämä 1940-luvulla rakennetun Rollikkahallin länsipuolella sijaitsevat talot ovat osin säilyneet hyvin näihin päiviin asti.