Kaupunginosa VII, Sosiaaliset olot - Tampereen kehittynein kaupunginosa

Pyynikinrinne varsinaisena kaupunginosana syntyi vasta 1920-luvulla. Vuokraamisen sijasta kaupunki myi alueen tontit, jolloin köyhimmällä väestön osalla ei ollut niihin varaa. Niinpä Pyynikinrinteestä muodostuikin Tampereen ainoa kaupunginosa, jossa työväestö oli vähemmistössä.

Pyynikinrinteen vertaileminen muihin kaupunginosiin vuonna 1920 ei vielä anna oikeaa kuvaa vasta kasvunsa alussa olevasta kaupunginosasta. Kuitenkin jo vuonna 1920 Pyynikinrinne oli Tampereen väljimmin asuttu kaupunginosa. Sen asukkaista vain noin 6 %:n laskettiin asuvan ahtaasti eli vähintään kolme henkilöä huonetta kohti. Samaan aikaan koko Tampereen alueella asui ahtaasti vajaa 38 % väestöstä. Myös asuntojen koko oli 1920 Pyynikinrinteellä Tampereen suurin. Yli 3 huoneen asunnoissa asui jo tuolloin 73 % kaupunginosan väestöstä, kun koko Tampereen alueella vastaava luku oli 31 %. Myös mukavuuksilla mitattuna Pyynikinrinteen asumistaso oli jo tuolloin Tampereen korkein. Vesijohto kulki 1920 noin 66 %:iin kaupunginosan talouksista, mikä ei vielä ollut kovin korkea prosentti ja johtui luultavasti siitä, ettei koko Pyynikinrinteelle oltu vielä ehditty rakentaa kunnallistekniikkaa. Kuitenkin esimerkiksi vesiklosettien ja kylpyhuoneiden suhteellinen määrä oli Pyynikinrinteellä jo 1920 Tampereen korkein.

Taloja Pyynikinrinteellä 1920-luvun lopussa. Kuva: H. Rantakallio, Tampereen museoiden kuva-arkisto.

Pyynikinrinteen kärkisija säilyi selvästi myös vuonna 1930 tehdyssä vertailussa. Uutena kaupunginosana sen rakennuskanta oli uutta ja hyvin varusteltua. Vuonna 1930 Pyynikinrinne oli Tampereen kehittynein kaupunginosa kaikilla edellä luetelluilla mittareilla mitattuna. Jopa vesijohto kulki nyt yli 93 %:iin kaupunginosan talouksista, mikä oli korkein prosenttiosuus koko Tampereella. Pyynikinrinteen kehittyneisyyttä muuhun Tampereeseen nähden kuvaa se että keskuslämmitys löytyi 1930 jo noin 40 %:sta Pyynikinrinteen talouksista, kun koko Tampereella vastaava luku oli noin 10 %. Vielä tuohon aikaan harvinainen lämmin vesi tuli koko Tampereella vasta alle neljään prosenttiin talouksista, mutta Pyynikinrinteellä jo yli 24 %:ään eli lähes neljännekseen asunnoista.

Pyynikinrinteen väestön sosiaalinen rakenne näkyy hyvin myös tarkasteltaessa kaupunginosan työttömyyttä. Työttömyys ei 1930-luvun lamankaan aikana kaupunginosaa juurikaan koetellut. Pahimpana työttömyyskautena 1931-32 ja 1933-34 Pyynikinrinteen työttömyys nousi vain hivenen yli 6 %:n. Samaan aikaan koko Tampereen työttömyysprosentti heilui 15-17 % välillä. Pyynikinrinteen työttömyys olikin koko Tampereen kaupunginosien alhaisin. Nalkalassa, jossa työväestön osuus asukkaista oli Pyynikinrinteen jälkeen toiseksi alhaisin, nousi työttömyysprosentti lamavuosina pari prosenttia Pyynikinrinnettä korkeammaksi. Tätä saattaa selittää se, että Pyynikinrinteellä niinsanotun keskiluokan osuus oli selvästi suurempi kuin Nalkalassa. Tämä keskiluokka selvisi lamasta selvästi työväestöä paremmin.

Pyynikinrinteen voimakas kasvu ja vaurastuminen näkyy tarkasteltaessa kaupunginosassa henkeä kohti maksettuja veroja. Palkasta maksetut verot henkeä kohti nousivat Pyynikinrinteellä läpi koko 1920-luvun selvästi muuta Tamperetta nopeammin. Vuoden 1930 jälkeen kaupunginosan palkkatuloista henkeä kohti maksetut veroäyrit näyttävät vakiintuneen noin 40 % muuta Tamperetta korkeammiksi. Pyynikinrinteen palkoista maksetut verot olivat aivan Tampereen kärkipäätä, mutteivat korkeimmat. Nalkalassa veroja maksettiin vielä enemmän. Palkasta maksetut verot eivät tietenkään suoraan kerro mitään omaisuudesta. Toisaalta esimerkiksi Pyynikintorin ympäristön useissa suurissa kerrostaloissa asui runsaasti juuri keskiluokkaan kuuluvaa sinänsä hyvin toimeentulevaa väestöä, joka ei kuitenkaan palkkatuloilla mitattuna ollut erityisen varakasta.