Tampereen Lyseo 1918-40

Tampereen lyseo eli vuosina 1918-40 ajan oloon mukautuen yhteiskunnallisten muutosten mukana. Sotien saattelema ajanjakso oli poliittisesti kiihkeätä ja värittynyttä, joka myös vaikutti lyseon elämään. Vuoden 1918 sodan alla pyrkivät punakaartilaiset lopettamaan vahvasti suojeluskuntamielisen koulun toiminnan, siinä kuitenkaan onnistumatta. Sodan aikana koulu toimi sekä kaartin majoituspaikkana, että sairaalana. Koska Tampere oli eristetty valkoisista joukoista, osallistui ennen Tampereen takaisin valtausta vain kynmmenen lyseolaista taisteluihin valkoisten riveissä. Sodan loppuvaiheessa pääsi valkoisten joukkoihin osallistumaan jo hieman useampi.

Yleinen puute ja epävarmuus olojen muotoutumisesta näkyi 1918 sodan jälkeen mm. lukioon pyrkineiden vähäisyytenä. Koulukadun alussa sijainnut lyseorakennus oli sodan jäljiltä jäänyt pahaan siivoon. Enään ei myöskään lyseon toverikunnan toiminnan elvyttäminen onnistunut, sillä nuorison aatteet muuttuivat 20-luvulla. Sen sijaan suojeluskuntaan liityivät miltei kaikki oppilaat täytyttyään 17-vuoden liittymisikärajan (raja vuodesta 1919).

Vuonna 1890 oli koulu muuttanut omaan valtion rakennuttamaan taloon Hämeenkadun ja Kortelahdenkadun kulmassa. Koulun laajentaminen heräsi keskusteluun jo -10 ja -20 luvulla, josta sitten tehtiin ehdotus. Kuitenkin marraskuussa 1925 opettajakunnan lausuntoa annettaessa heräsi ajatus mahdollisuudesta uuteen koulurakennukseen, johon kaupunki oli valmis luovuttamaan tontin Pyynikin kaupunginosasta. Vasta vuoden 1933 valtion menoarviossa myönnettiin määrärahat uuteen koulurakennukseen, joka sittemmin valmistui nykyiselle paikalleen vuonna 1935.

Uuden koulutalon paikasta kilpailivat Pyynikintori ja Tammelan kansakoulun takalisto, joista opetusministeriö puolsi edellistä. Arkkitehtien A.V.Illbergin ja Hj. Åbergin piirrusten pohjalta rakennettu ympyrykaaren muotoinen uusi koulutalo tuli maksamaan vähän yli 6 miljoonaa markkaa. Lyseosta tuli Suomen suurinpia kouluja. Ahdas tontti kuitenkin pakotti tekemään koulusta 6-kerroksisen, mikä koettiin koulutyössä haitalliseksi. Tosin rakennus sopi tällaisena parhaiten Pyynikintori-kokonaisuuteen, jossa oli ennestään korkeita asuintaloja.

Lyseon rakennustyömaa huhtikuussa 1934. Taustalla Pyynikintori. Kuva: Aamulehti 20.4.1934. Tampereen museoiden kuva-arkisto.

Sodan jaloissa jouduttiin koulutyö keskeyttämään ensimmäisen kerran jo 12.10.1939, kun koulu otettiin kertausharjoituksiin kutsuttujen reserviläisten majoituspaikaksi. Väliin koulunkäyntiä jatkettiin, mutta jouduttiin jälleen keskeyttämään sotatoimien alettua 30.11. Moni koulun oppilas ilmoittautui suojeluskuntaan ja pyrki rintamalle, jonne heistä vain pieni osa pääsi. Talvisodan aikana koulutalossa toimi mm. sotasensuuritoimiston esikunta ja julkaisusensuuritoimisto sekä myöhemmässä vaiheessa keväällä vielä suojeluskunnan esikunta ja keskusrikospoliisikonttori. Välirauhan tultua sotatalven väliin jäänyt kevätlukukausi suoritettiin 1.8-21.9.1940 pikakurssina. Samoin syksyn uusi lukukausi alkoi hieman myöhässä. Sota häiritsi erityisesti lukion koulunkäyntiä ja siten -40 (kuten myös -42) ei järjestetty ollenkaan ylioppilaskirjoituksia, vaan VIII-luokkalaiset julistettiin ylioppilaiksi.