Teksti, kuviot Jouni Keskinen
Kaupunginosa VII - Pyynikki ja Pyynikin harju
[RAKENNUSKANNAN MUUTOKSET] [VÄESTÖ] [SOSIAALISET OLOT] [PYYNIKIN HARJU]
Näkymä Pyynikin harjulle ja Pispalaan 1930-luvulla. Etualalla Pyynikin näkötorni. Kuva: Tampereen museoiden kuva-arkisto.
Pyynikinharju on muodostunut jääkauden sulamisvaiheessa noin 10 000 vuotta sitten. Korkeimmillaan se kohoaa 77 metrin korkeudelle Pyhäjärven pinnasta. Pyynikin maisemallinen arvo huomattiin Tampereella jo 1830-luvulla, jolloin puiden hakkuu alueelta kiellettiin. Harjun ja Pyhäjärven välisellä alueella on sijainnut Pyynikin torppa, jonka pellot ulottuivat nykyisestä kesäteatterin alueelta aina Suomen Trikoon tehdasalueelle asti. 1800-luvun puolivälissä torpan peltoalueet muuttuivat huvila- ja ulkoilualueeksi. Samaan aikaan Pyhäjärven rannalle alkoi syntyä myös teollisuutta. Jalkasaaressa toimi vuoteen 1908 tulitikkutehdas, joka kuitenkin joutui lopettamaan toimintansa.
Vuonna 1890 Pyhäjärven rannassa aloitti toimintansa N. Bauerin trikootehdas, jonka pääomistajaksi tuli myöhemmin Alfred Kordelin ja nimeksi Suomen Trikoo Oy. Laman jälkeen 1930-luvun puolivälissä trikootehtaan toiminta laajeni ja 1934 tehdasalueelle valmistui uusi nelikerroksinen tehdasrakennus. Kaksi vuonna myöhemmin tehdasrakennusta laajennettiin edelleen pohjoiseen Pyynikintiehen asti. Samaan aikaan uusittiin myös tehtaan värjäämö ja koneita. Kun vuonna 1930 tehtaassa työskenteli reilu 300 ihmistä oli työntekijöiden määrä vuonna 1938 jo lähes 1100 henkilöä.
Suomen Trikoon tehtaat Pyynikillä Pyhäjärven rannassa. Kuva: Rauno Haarla, Tampere-Seura.
Ravintolatoiminnalla on Pyynikillä pitkät perinteet. Vuonna 1864 Pyynikille annettiin luvat kahden kesäravintolan avaamiseen. Näistä toisen toiminta jäi lyhyeksi mutta Em. Joselinin ravintola toimi Laurénin huvilassa aina vuoden 1898 tulipaloon asti. Tulipalon jälkeen kaupunki lunasti tontin omakseen ja paikalla on nyt Pyynikin kesäteatteri. Pitkäikäisempi oli J.L. Rosendalin 1866 avaama kesäravintola, jonka kaupunki osti 1918 ja antoi vuokraajien hoitoon. Rosendalin ravintolan vieressä sijaitsi vuodesta 1929 lähtien kaupungin puutarha.
Ravintola Rosendahlin terassi 1930-luvulla. Kuvaaja tuntematon. Kuva: Tampereen museoiden kuva-arkisto.
Asemakaava-arkkitehti laati 1930 puistoalueelle yleissuunnitelman, jonka pohjana oli ajatus siitä, että Pyynikki oli jätettävä luonnonmaisemaksi. Siinä otettiin jo huomioon ulkoilmateatterin tarve. Vuokrahuvilat oli tarkoitus Pyynikiltä vähitellen hävittää, mutta Suomen Trikoon tehtaalle ei enää voitu tehdä mitään. Arkkitehdin suunnitelmat hyväksyttiin valtuustossa ja niitä ryhdyttiin heti toimeenpanemaan työttömyystöinä.
Pyynikin uimarannalla 1930-luvulla. Taustalla Rosendahlin ravintola. Kuvaaja tuntematon. Kuva: Tampereen museoiden kuva-arkisto.
Kaupungin paras uimapaikka harjun kupeella Pyhäjärven rannassa raivattiin 1931 Pyynikin Rantakylpyläksi. Pukeutuminen ulkosalla ja vaatteiden jättäminen maastoon sallittiin koska pukusuojat, joita myöhemmin lisättiin, olivat riittämättömät. Kesäksi kaupunki palkkasi rannalle uimataitoisia vartijoita ja tätejä opettamaan lapsille uintia, mutta myös kasvattamaan "parempaan päin heidän käytöstään ja puhetapaansa".
Pyynikin näkötorni eri aikoina. Vasemmalla ns. Ilomäen puinen näkötorni talvella 1912-13. Keskellä sama torni vuoden 1918 pommitusten jälkeen. Oikealla 1929 valmistunut kivinen Pyynikin näkötorni. Kuvat: Tampereen museoiden kuva-arkisto.
Jo 1868 ravintoloitsija Tallqvist oli rakentanut Pyynikin harjun päälle huvilahuoneen, joka sai nimekseen Ilomäki. Kaupunki rakensi myöhemmin 1888 sen paikalle puisen näkötornin, joka kuitenkin tuhoutui osittain vuoden 1918 taistelujen tykkitulessa. Kevytrakenteisen puisen ja mädäntyvän tornin uusimisesta päätettiin 1925, jolloin sitä varten ryhdyttiin keräämään varoja erityiseen rahastoon. Nykyinen 26 metriä korkea Vilho Kolhon suunnittelema Pyynikin näkötorni valmistui kaupungin 150-vuotisjuhlan kunniaksi 1929. Tornin juurella sijaitsee edelleen pieni kahvila, joka paikkakuntalaisten keskuudessa on tunnettu erityisesti munkeistaan. Tornin tiloissa 1930-luvulta lähtien toimineen yleisradioaseman peruina osa näkötornin juuren tiloista on nykyisin radioamatöörien käytössä.
Lähteet:
Jutikkala Eino, Tampereen historia III, Tampere 1979.
Tampereen kantakaupungin rakennuskulttuuri, Tampere 1998.
|