Aleksanterin torista Pyynikintoriksi 1918-40

Vuosien 1918-40 välisenä aikana koki Aleksanterintori, kuten koko sitä ympäröivä Pyynikinrinteen kaupunginosa, merkittäviä muutoksia. Muutokset koskivat myös torin nimeä. Sotien välisenä aikana kadunnimistöä uusittiin yleisesti Suomen kaupungeissa. Monien venäläisten keisarien mukaan nimettyjen paikkojen ja rakennusten nimet vaihdettiin tai ainakin pyrittiin vaihtamaan. Aleksanterin torin ohella pyrittiin muuttamaan Aleksanterin kirkon ja Aleksanterin koulun nimet. Vain Aleksanterintorin nimi vaihtui vuoden 1927 asemakaavamuutoksessa Pyynikintoriksi.

Vuoden 1927 kaavamuutos toi tullessaan torin ympäristöön muitakin merkittäviä uudistuksia. Torin itäsivulta poistettiin puistokuja ja toria ympäröivät korttelit saivat uutta ilmettä. Tori ympäröitiin kerrostaloilla, joista ensimmäinen, puolikunnallinen rakennusurakka, Tammerkontu, valmistui jo kaavamuutoksesta seuraavana vuonna. Tampereella oli 30-luvun alussa vain 7 kiinteistöä, joissa asui yli 200 ihmistä ja Tammerkontu oli näistä yksi. Pyynikintorin ympäristössä ei 20-luvulla juuri voinut kulkeakaan vasaran kalketta kuulematta, sillä Pyynikin alue oli Tampereen kantakaupungin ainoa alue, jossa väestömäärä lisääntyi sotien välisenä aikana. Se merkitsi vilkasta uudisrakentamista, ja pian toria ympäröivätkin korkeat kivitalot. Uusi rakennuskanta merkitsi myös alueen kiinnostavuuden nousua varakkaampien keskuudessa ja Pyynikinrinteen statusarvo nousi. Työväki oli enemmistönä kaikissa muissa Tampereen kaupunginosassa paitsi Pyynikinrinteellä, jossa myös ylimmän yhteiskuntaluokan prosenttiosuus oli Tampereen kaupunginosista suurin. Niinpä Pyynikintorin laitamilla asuikin vuonna 1938 useita Tampereen suurituloisimpia, jotka tienasivat yli 100000mk vuodessa.

Näkymä Pyynikintorilta keväällä 1934. Kuva: Aamulehti 20.4.1934, Tampereen museoiden kuva-arkisto.

Torin kaupallinen arvo oli vuosien saatossa laskenut ja menettänyt merkitystään Kauppahallin ohella Kauppa- ja Laukontoreille. Muista Tampereen toreista poiketen Pyynikintorin kauppa oli kuitenkin vilkasta etenkin talviaikaan, jolloin ihmiset ostivat erityisesti halkoja torin länsilaidalla sijainneelta Heinätorilta, joka olikin Tammelantorin ohella ainoa halkoja myyvä tori talviaikaan. Heinätori oli saanut nimensä sinne keskittyneestä alueen heinä- ja olkikaupasta. Heinätorilla oli myös muuta vilkasta sosiaalista toimintaa kuin kaupankäyntiä; leivän ohella tarjoiltiin mm. sirkushuveja. Pyynikintorin reunalla saattoi myös nähdä paljon tulevia ja meneviä ihmisiä ja kuulla matkustajien tarinointia torin laidalle vuonna 1928 rakennetussa odotussuojassa. Vilkas liikennöinti ja Pyynikintorin merkitys niin lähi- kuin kaukoliikenteen pysäkkinä, olivat vaatineet odotustilan ja huoltoaseman rakentamista.

Vuonna 1931 vahvistettu uusi asemakaavalaindääntö avasi uusia mahdollisuuksia asemakaavasuunnitteluun. Samana vuonna laadittiinkin Pyynikintorin järjestely, joka määräsi mm lyseon paikan. A.V.Illbergin ja Hj.Åbergin piirtämä vuonna 1935 toimintansa aloittanut koulurakennus muodosti torin etelälaidalle mahtavan ympyräkaaren osan. Ahdas tontti pakotti kohottamaan rakennuksen kuuteen kerrokseen, mutta se sopi kuitenkin hyvin torin ympäristön korkeiden asuintalojen yleisilmeeseen. Valmistuttuaan Tampereen lyseo oli kuutiotilavudeltaan maan suurimpia kouluja.

Tultaessa 30-luvun lopulle oli torin pinta-ala kutistunut vuosisadan alkupuolelta, kaupankäynti hiljentynyt ja linja-autoasemakin rakennettu Hatanpään valtatien varteen. Vilkas liikenne jatkui torin laitamilla kuitenkin edelleen, olihan Pyynikinrinteen kaupunginosan asukasluku kasvanut vuoden 1920 767:stä vuoteen 1939 mennessä 3627:ään. Silti Pyynikinrinne oli vuonna 1939 vielä yksi Tampereen harvimmin asuttuja alueita. Mutta keräsihän Pyynikintori kulkijoita myös muualta ympäristöstään, olihan ohi kulkeva Pirkkalan valtatie ainoa yhteys läntisten esikaupunkien ja keskustan välillä.