Vuonna 1939 säädettiin sota-aikaa koskeva tasavallan suojelulaki vakoilua ja sabotaasitoimintaa vastaan. Marraskuun 11. päivänä tuli voimaan asetus henkilökohtaisen vapauden rajoittamisesta. Suomen väestöstä laskettiin olevan kommunisteja alle 10 %, ja talvisodan sytyttyä useita satoja henkilöitä pidätettiin kommunisteiksi epäiltyinä. Heidän joukossaan olivat toiminnastaan tunnetut tamperelaiset Arvo Lamminen ja Eino Laakso. Joulukuun 13 päivänä suljettiin turvasäilöön myös yli kolmesataa eri vähemmistöryhmien edustajaa.
Joulukuun 1. päivänä Neuvostoliiton radioasemat ilmoittivat saaneensa Suomen Kommunistiselta Puolueelta tiedon, että oli perustettu sotapolitiikkaa vastustava Suomen hallitus. Seuraavana yönä ne antoivat lisätietoa. Tämä Otto Ville Kuusisen johtama kansanhallitus oli tehnyt Neuvostoliiton kanssa sopimuksen, jossa se suostui aikaisemmin esitettyihin ehdotuksiin. Samalla Kuusisen hallitus kutsui kaikkia sorrettuja suomalaisia taisteluun sortajia, Suomen aikaisempaa hallitusta vastaan. Lähetyksessä väitettiin, että Suomessa kapinoitiin.
Tamperelaisten rintamaosalle pudotettu lentolehtinen. Erkki Tiitolan kokoelma.
Kuusisen hallitus julistautui Suomen ainoaksi lailliseksi hallitukseksi, jonka yhdeksänkohtaisessa ohjelmassa oli mukana Suomen ja Karjalan kansojen yhdistäminen. Tämä hallitus julkaisi lehteä "Kansan Valta", jota pudotettiin lentokoneesta Suomen puolelle rintamaa. Neuvostoliitossa perustettiin myös Suomen kansanarmeija, jonka riveissä oli inkeriläisiä ja karjalaisia. Sitä ei käytetty sotatoimiin, vaan reservinä ja miehitysjoukkona Petsamossa. Stalinin syntymäpäivänä 21. joulukuuta kansanarmeijan lähes 6000 miestä osallistui paraatiin Terijoella. Silloin Kuusisen tervehdys Stalinille julkaistiin kaikkien valtiomiesten tervehdyksistä kolmantena, edellä olivat vain Hitler ja Ribbentropp.
Työväenliikkeen edustajat ilmoittivat, että Kuusisen hallituksella ei ole mitään yhteyttä suomalaiseen työväestöön. Tamperelainen Arvo "Poika" Tuominen oli Suomen maanalaisen kommunistisen puolueen pääsihteeri, jolla ollut kiinteät suhteet Neuvostoliittoon. Hänestä piti tulla Neuvostoliitossa kootun hallituksen pääministeri. Hän sattui kuitenkin olemaan Tukholmassa ja kieltäytyi matkustamasta Neuvostoliittoon. Kansanhallituksen ministerit olivat suomalaisille melko tuntemattomia, sillä monet vuoden 1918 johtohenkilöt oli Neuvostoliitossa likvidoitu. Kuusisen hallituksella ei ollut uskottavuutta.
Myötätuntoa maailmalta
Suomessa varsinainen tiedotustoiminta oli alkanut vuodesta vuodesta 1937 lähtien kertausharjoitusten yhteydessä. Puolustusministeriön sanomatoimiston kouluttama pieni ryhmä perusti Propagandaliitto ry:n, jonka tarkoituksena oli maanpuolustustahdon vaaliminen ja kehittäminen. Aluksi toiminta kohdistui Suomen tunnetuksi tekemiseen ulkomailla, koska Suomelle oli myönnetty olympialaiset vuodeksi 1940. Lokakuun 11. päivän 1939 asetuksella perustettiin Valtioneuvoston Tiedotuskeskus (VT). Talvisodan aikana se piti yhteyttä ulkomaalaisiin kirjeenvaihtajiin, joita alkoi saapua Suomeen Neuvostoliiton esittämän neuvotteluvaatimuksen jälkeen. Nopeimmin olivat paikalla ruotsalaiset ja amerikkalaiset.
Ensimmäisenä sotapäivänä Suomessa toimi viitisenkymmentä lehtimiestä, joita kiinnosti 3.5 miljoonan suomalaisen taistelu 183 miljoonan asukkaan Neuvostoliittoa vastaan. Suomen armeijassa oli noin 400 000 miestä, mutta taistelussa käyttökelpoisia aseita riitti alle 300 00:lle. Tykkejä oli käytössä vajaa 100. Käyttökelpoisia panssarivaunuja oli alle 20, niiden aseistamisessa oli ongelmia, eivätkä ne ehtineet vaikuttaa taistelujen kulkuun. Neuvostoliitosta hyökkäsi noin puoli miljoonaa miestä, joilla sekä tykkejä että panssarivaunuja oli parituhatta. Ilmasodassa ylivoima oli vielä musertavampi. Neuvostoliitolla oli sodan alussa Suomea vastaan käytössä noin 800 lentokonetta; lähes 500 hävittäjää, noin 250 pommikonetta ja lähes 100 tiedustelukonetta. Suomen ilmavoimilla oli vajaa 100 käyttökelpoista konetta; 36 hävittäjää, 36 tiedustelukonetta ja 14 pommikonetta.
Sortunut ruumishuone. Kuva: Yrjö Ingman 12.12., Tampereen museoiden kuva-arkisto.
|
Suomen tiedotusviranomaiset informoivat kirjeenvaihtajia siviilikohteiden pommituksista ja järjestivät heille useita tilaisuuksia tutustua niiden vaikutuksiin. Tämä vaikutti talvisodan kokonaiskuvaan ja sitä kautta suomalaisille annettuun sankarillisuuden sädekehään. Totaalisen sodan vaikutelma korostui ja kotirintaman osuus rinnastettiin armeijan taisteluihin.Tampereen yleisen sairaalan pommitukset olivat kansainvälisen huomion kohteena, kun lehtimiehet tutustuivat tuhovaikutuksiin.
Neuvostoliiton radiossa ei yleensä mainittu pommituksia. Kun presidentti Roosevelt vetosi välttämään siviiliuhreja, Molotov vastasi, että lentäjät pommittavat vain sotilaskohteita ja tuovat apua työväestölle. Tästä seurasi pommeille annettu nimitys "Molotovin leipäkori". Pommisuojaan joutuneet lehtimiehet ihmettelivät suomalaisten rauhallisuutta. Tammikuussa Englannin Daily Worker ilmoitti Moskovasta tulleen tiedon: "Punaiset ilmavoimat eivät pommittaneet työläisiä".
Armeijan johto ei aluksi sallinut kirjeenvaihtajien matkustaa rintamalle. Myöhemmin nämä julkaisivat ihmetteleviä ja ihailevia kertomuksia miesten taisteluista ankarissa pakkasolosuhteissa. Monet korostivat luonnon olevan suomalaisten puolella. Jotkut väheksyivät neuvostoliittolaisten taistelunhalua ja kertoivat heidän sulloutuvan siilipuolustukseen teiden varsille. Muutama kirjeenvaihtaja pääsi haastattelemaan vankeja, joita suomalaiset talvisodassa ottivat harvinaisen paljon. Liikkuvuuden ja passiivisuuden välinen vastakohta tulee esille myös jälkikäteen julkaistuissa teksteissä ja kirjoissa. Tamperelaisesta Yrjö Jylhästä tuli talvisodan tunteiden tulkki hänen julkaistuaan runokokoelman "Kiirastuli". Siinä oleva runo Aavepartiot kuvasi suomalaisten hiihtäjien tehokkuutta, jonka myös kirjeenvaihtajat usein mainitsivat.
Rintamalla toimivat lotat, sairaanhoitajat ja muut maanpuolustukseen osallistuvat naiset hämmästyttivät ulkomaalaisia. Heidän työnsä miesten rinnalla sai erityistä huomiota. Kirjeenvaihtajat katsoivat sen osaltaan selittävän Suomen puolustuksen yllättävää lujuutta taistelussa ylivoimaista vihollista vastaan.
Tampere muuttuu
Aleksanterinkatu 35 pommituksen jälkeen 2.3. Kuva: Yrjö Ingman, Tampereen museoiden kuva-arkisto.
Leningradin radiossa kerrottiin 20. päivänä marraskuuta Kauppalehdessäolleesta kirjoituksesta. Sen mukaan Tampereella olisi likvidoitu 1500 ateistia. Sodan alussa kaupunkia ei pommitettu, vaikka se oli tärkeä sotateollisuuskeskus. Joulukuun 21. päivänä Moskovan radiokuuluttaja lupasi tamperelaisille "tuliaisia" ja pommitukset alkoivat. Rintamalla Leningradin radio lähetti jatkuvaa sotapropagandaa kovaäänisistä.
Sota aiheutti muutoksia Tampereen lehdistökentässä. Liikekannallepanon alkaessa lopettivat ilmestymisensä Edistyspuolueen Tampereen Sanomat ja Isänmaallisen kansanliikkeen Työn suunta. Valtioneuvosto lakkautti alunperin tamperelaisen Suomen Pienviljelijän. Uutiset olivat kaupunkilaisille tärkeitä ja niitä julkaisevien lehtien levikki kasvoi. Kun kuljetusolot vaikeutuivat, muuttui Kansan Lehti iltapäivälehdestä aamulla ilmestyväksi. Aamulehdestä tuli kaupungin valtalehti.
Sotatapahtumat hallitsivat lehtien otsikoita, mutta tekstiä rajoitti heti sodan alkaessa käytäntöön otettu ennakkotarkastus. Valtion tiedotuslaitos antoi päivittäin ohjeita ja määräyksiä. Ilmoitusosastot pienenivät ja sisälsivät etupäässä käytetyn tavaran myyntiä ja vaihtoa. Niistä ilmenee myös, että tamperelaiset olivat innokkaasti mukana työpalvelussa. Naiset ja nuoret tytöt tarjoutuivat jatkuvasti erilaisiin tehtäviin.
