Kaupunkilaiset saivat ohjeita ilmapommitusten varalta. Jotta ikkunat eivät särkyisi, ne paperoitiin ristiin kulkevilla liimanauhoilla. Liikkeet naulasivat näyteikkunoihin lautasuojuksia. Kadut muuttuivat kolkoiksi ja värittömiksi. Puistoihin ja talojen pihoille kaivettiin sirpalesuojia, ja kellarikerroksia vahvistettiin väestönsuojiksi. Pimennysmääräys oli ehdoton, ja väestönsuojeluvalvojat tarkkailivat ohjeiden noudattamista. Ilmahälytysten alkaessa kaikkien oli kiireesti mentävä lähimpään suojaan. Siellä kyyrötettiin usein tuntejakin, ennen kuin kuultiin vaara ohi –merkki.
Väestönsuojia ja näyteikkunoiden laudoitusta joulukuussa 1939. Kuva: Eero Throberg, Tampereen museoiden kuva-arkisto.
Talvison ajan kirkkaat pakkassäät suosivat lentotoimintaa. Joulukuu oli pilvisyyden suhteen tavanomainen, mutta alkuvuoden kuukaudet poikkesivat viiden vuoden keskiarvosta. Siihen verrattuna kirkkaiden päivien määrä oli lähes kaksinkertainen, yli 20 päivää kuukaudessa.
Tampereella ilmavaroitukset alkoivat heti sodan alussa, mutta Neuvostoliiton koneet lensivät ohi. Joulukuun 17. päivän jälkeen ilmavaara tai –hälytystila oli voimassa joka päivä. Joulukuun 21. päivänä annettiin ilmahälytys klo 10.30. Kahdeksan konetta lensi etelästä noin 5 km korkeudella pudottaen 23 miinapommia, joista enimmät osuivat Tammelaan. Neljä kaupunkilaista menehtyi ja neljä haavoittui.Aineelliset vahingot jäivät vähäisiksi. Iltapäivisin ilmestyvä Kansan Lehti painoi tilannetietoja koko ajan. Seuraava pommitus tapahtui joulupäivänä. Silloin ilmatorjunta hajotti konemuodostelmat, mutta vaurioita tuli sekä rautatieasemalla että asuinalueilla. Vuoden viimeisenä päivänä 9 konetta pommitti Epilää ja Lielahtea. Sitten seurasi kahden viikon tauko.
Tammikuun 13. päivänä alkaneet pommitukset jatkuivat kolme päivää. Koneita tuli enemmän kuin aikaisemmin ja pommilastit olivat huomattavasti suurempia. Maaleina olivat rautatiesillat, teollisuuslaitokset ja voimalaitokset. Heti alussa rautatieaseman hallikatto sortui ja tulipalo tuhosi osan asemaa sekä Kumiteollisuus Oy:n tehdasrakennuksen. Vaunuja ja vetureita rikkoontui. Osumia tuli Finlaysonin, Takon, Liljeroosin ja Klingendahlin tehtaisiin sekä Naistenlahden halkosahoihin. Valtionsairaalan ruumishuone sai täysosuman. Itse sairaalasta särkyivät ikkunat, eikä se voinut enää toimia. Seuraavaksi vaurioitui Kuninkaankadun pohjoispää ja Kyttälän puukaupunginosa. Sarjan viimeinen hyökkäys tuhosi keskustaa Klingendahlin ja Tampellan tehtaitten välisellä alueella. Osansa saivat myös lentokenttä, Härmälä, Viinikka, Tammelan laitaosat, ja jälleen kerran Kyttälä. Näiden pommitusten yhteydessä ilmatorjunta sai ensimmäiset osumansa, joilla tuhoutui hyökkäyskoneita. Repeytyneitä lentokoneenkappaleita putosi kaupungin alueelle.
Sekä Aamulehdessä että Kansan Lehdessä kirjoitettiin murhalentäjistä, jotka 17. päivänä tammikuuta pommittivat Amuria ja lähiöiden omakotitaloja. Keskikaupungilla vaurioitui Tuotannon talo ja Pyynikillä Pirkanmaan Nahkan tehdas.
Lento-onnettomuuden on kuvannut Veikko Kanninen 21.1.-39. Tampereen museoiden kuva-arkisto.
Pommituskoneita torjumaan riitti hävittäjiä vain poikkeustapauksissa. Ilmailuvarikolla järjestettiin tilapäinen hävittäjäpäivystys, sillä korjattavista koneista aina jotkut olivat lentokelpoisia.Lentäjinä toimivat varikon ja Lentokonetehtaan koelentäjät. He olivat ilmassa ensimmäisen kerran tapaninpäivänä ja saivat tammikuussa ensimmäiset ilmavoittonsa. Silloin Aarre Siltavuoren konekiväärit olivat jäässä, mutta oman koneensa potkurilla silpomalla hän tuhosi viholliskoneen pyrstön. Törmäyksen jälkeen hän teki pakkolaskun ja joutui sairaalahoitoon pitkäksi ajaksi. Kone sen sijaan oli lentokunnossa heti potkurin vaihdon jälkeen. Sodan ilmataisteluissa päivystyksen viisi hävittäjälentäjää pudotti kaikkiaan 11 konetta ja todistetusti vahingoitti kolmea. Lentomestari Urho Heiskala menehtyi maaliskuussa hyökättyään vihollismuodostelman kimppuun.
Helmikuun 17. päivänä lännestä lähestyneet lentokoneet pudottivat pommeja hajanaisesti; niitä osui keskustaan ja Messukylään, mutta myös Epilään, Nokialle ja Pinsiöön.
Viimeinen ja suurin pommitus tapahtui maaliskuun 3. päivänä. 111 konetta saapui neljänä peräkkäisenä aaltona maalialueenaan koko kaupunki. Pommit sytyttivät yli 20 tulipaloa. 10 taloa tuhoutui kokonaan. Verkatehdas, Tampereen Pukutehdas ja Sarvis kärsivät suuria vahinkoja. Henkilötappiot olivat suuremmat kuin aikaisemmin, vaikka Pukutehtaan 500 työntekijää onnistui säilymään hengissä väestönsuojassa.
Rautatienkatua ja ratapihaa suurpommituksen jälkeen. Kuva: Yrjö Ingman, Tampereen museoiden kuva-arkisto.
