Suomalaisen työn viikko Tampereella vuonna 1913

Kotimaisen Työn Liitto perustetaan vastaamaan viikon järjestelyistä

Ajatus suomalaisen työn viikon järjestämisestä oli alkujaan peräisin ulkomailta. Esimerkkeinä toimivat englantilainen ja ruotsalainen viikko. Ajatus kotimaisten tuotteiden kulutuksen edistämiseen tähtäävän liiton perustamisesta tuli ensimmäistä kertaa esille Tampereella 1905 pidetyn Suomen teollisuudenharjoittajien XI yleisessä kokouksessa, jonka lopputoteamuksen mukaan syyt kotimaisten tuotteiden huonoon menekkiin ovat ulkomaalaisten tuotteiden kaikenlainen ihannointi ja se, etteivät suomalaiset tehtailijat ja kauppiaat olleet tehneet voitavaansa kotimaisten tuotteiden suosion kasvattamiseksi. Samassa kokouksessa Jyväskylän seminaarin lehtori Yrjö Blomstedt ehdotti että perustettaisiin liitto kotimaisten tuotteiden asian ajamiseksi. Asia ei kuitenkaan vielä edennyt.

Tamperelaisia tehtailijoita esittävä kuva julkaistiin Aamulehdessä Suomalaisen työn viikon aikana. Ylärivissä vasemmalta: isännöitsijä Hugo Mäklin, Finlayson & Co A. B.; tehtailija H. Liljeroos; isännöitsijä M. Lavonius, Tampereen Puuvillateollisuus OY; isännöitsijä Aug. Lundelin, Tampereen Verkatehdas ja tehtailja Raf. Haarla. Alarivissä: tehtailija J. N. Salminen; tehtailija Emil Aaltonen; tehtailija K. F. Dundenberg; tehtailija A. K. Attila; sähköteknikko Juho Holmstén-Heiniö ja Isak Julin, liikemies. Lähde: Aamulehti 2.10.1913.

Suomalaisen työn viikon varsinaisena puuhamiehenä toimi tamperelainen insinööri ja Lapinniemen puuvillatehtaan isännöitsijä Magnus Lavonius, joka alusti aiheesta jo Helsingissä maaliskuun 29 päivänä vuonna 1912 pidetyssä kaupan- ja teollisuuden harjoittajien kokouksessa. Toimeen tarttui myös tehtailija Rafael Haarla, joka kesäkuussa 1912 kirjoitti Kauppalehteen tiedustellen kotimaisen tuotannon edistämiskomitealta, aikooko se ryhtyä toimenpiteisiin kotimaisen viikon järjestämiseksi. Kun komitea vastasi, etteivät käytännön toimet kuulu sen toimenkuvaan, ryhtyivät Lavonius ja Haarla Tampereen Kauppiasyhdistyksen nimissä toimeen ja kutsuivat yleisen kaupan- ja teollisuuden harjoittajien kokouksen koolle Tampereelle seuraavaksi syyskuuksi.

Tampereen Kauppaseuran tiloissa pidettyyn kokoukseen osallistui yhteensä 85 edustajaa kaikkiaan 42 kauppa- ja teollisuusjärjestöstä. Tilaisuuden avasi alustuksellaan jälleen insinööri Magnus Lavonius, joka pyrki osoittamaan kuinka Englannissa ja Ruotsissa järjestetyt kotimaisten tuotteiden viikot olivat onnistuneet erinomaisesti. Lavonius otti esiin sen, että teollisuudenharjoittajat panostavat kovin vähän tuotteiden pakkauksiin ja ulkonäköön yleensä: "suomalainen viikko on teollisuudenharjoittajille hyödyksi sekä heidän rahallisesti avustettava". Hän korosti että heidän on "siihen valmistauduttava kukin tavaralaatunsa mukaan uusia valmisteita esille tuomalla sekä vanhojen ulkoasua aistikkaaksi saattamalla ja muistoon painuvia tavaranmerkkejä ja tehdasleimoja itselleen hankkimalla."

Kotimaisen työn liiton paikallisosaston ja samalla Tampereen suomalaisen työn viikon takana oli joukko tunnettuja tamperelaisia kauppa- ja teollisuusmiehiä. Useimmat heistä olivat Kauppaseuran jäseniä. Lähde: Aamulehti 2.10.1913.

Tamperelaiset kaupan- ja teollisuuden piirit olivat kokouksessa hyvin esillä muutenkin. Lavoniuksen lisäksi Alustuksia pitivät Tehtailija Rafael Haarla, kauppias Nikolai Tirkkonen ja prokuraattori M.P Lampèn. Näistä Haarla teki ehdotuksia Suomalaisen työn viikon käytännön järjestelyistä. Hän ehdotti mm. että perustettaisiin komitea viikon toimeenpanijaksi ja järjestettäisiin niin, että sanomalehtiin tulisi viikon aluksi "voimakas pääkirjoitus", jolla vedottaisiin yleisön kansalaisvelvollisuuksiin ja isänmaallisuuteen. Vaikutusvaltaisena Suomalaisen Klubin ja Kauppaseuran jäsenenä Haarlalla epäilemättä olikin mahdollisuuksia vaikuttaa ainakin Aamulehden pääkirjoituksiin. Haarla teki myös ehdotuksen iltaisin järjestettävästä juhlavalaistuksesta kauppiaiden liikkeissä ja yleisillä paikoilla.

Kauppiaiden edustajana puhui Nikolai Tirkkonen. Hän halusi muistuttaa kuinka suunnattoman edullista olisi maalle, jos se tulisi toimeen omilla tuotteillaan. Hän yhdisti asiaan myös töiden perässä merten taakse suuntautuvan siirtolaisuuden korostamalla, että kotimaisten tuotteiden suosiminen toisi Suomeen töitä. Tirkkonen kertoi myös, miten kauppiaiden pitäisi valmistautua viikkoon. Heidän pitäisi täydentää varastonsa kattaviksi ja ottaa myyntiin myös erikoistuotteita. Sanomalehdissä pitäisi julkaista ilmoituksia, joissa "pontevasti esitetään kotimaisten tuotteiden monipuolisuus ja etevyys". Tirkkonen kehotti myös liikkeenharjoittajia koristelemaan liiketilansa näyttävästi ja ehdotti että asiasta järjestettäisiin jonkinlainen kilpailu. Prokuraattori Lampèn hahmotteli puheenvuorossaan sitä kuinka tarvittavat varat Suomalaiseen työn viikkoon saataisiin kerätyiksi. Lampènin suunnitelmien mukaan varat kerättäisiin lahjoituksina paikallisilta teollisuuslaitoksilta.

Tampereen kokouksen tärkein anti oli päätös Kotimaisen Työn Liiton perustamisesta. Liitto perustettiin alun perin hoitamaan juuri Suomalaisen työn viikon järjestelyjä. Tampereen paikallisosasto kasvoi nopeasti muutamassa kuukaudessa 600-700 jäsenen vaiheille. Liittoon sai liittyä kuka vain ja jäsenmaksut oli porrastettu tulotason mukaan. Erityisesti mukaan haluttiin tavallista työtä tekevää kansaa, olihan se juuri sitä joukkoa, jonka kulutustottumuksiin Suomalaisen työn viikolla haluttiin vaikuttaa. Erityisesti liiton toimintaan toivottiin tulevan mukaan naisia, jotka usein päättivät, mitä kotitalouksiin ostettiin.