Tampereen Kauppaseura

Kaupungin vahva vaikuttaja

Tampereen Kauppaseura perustettiin ensimmäisen kerran vuonna 1880, mutta toiminta loppui jäsenten välisiin riitoihin jo vuonna 1882. Toinen yritys vuonna 1886 oli kestävämpi. Tällöin Kauppaseuran perustaneet kaupungin kauppias- ja käsityöläisammateissa toimineet yrittäjät kirjasivat seuran tarkoitukseksi "kartuttaa yksimielisyyttä ja ystävällisyyttä jäsenistön kesken, sekä antaa heille mahdollisuuden kanssakäymisen kautta hyödyllisiin ja huvittaviin ajanviettoihin". Lisäksi tavoitteena oli vaalia keskustelua kauppaa ja teollisuutta koskevista asioista. Seuran sääntöihin otettiin mallia jo perustetun Turun Kauppaseuran säännöistä.

Kauppaseuran talo Laukontorilla vuonna 1909. Kansallisromanttisessa hengessä rakennettu talo palveli seuraa vuosina 1905-1956. Talon suunnitteli arkkitehti August Krook. Kuva: Tampereen museoiden kuva-arkisto.

Kauppaseuran taustalla olivat vuoden 1868 elinkeinoasetuksen pohjalta kaupunkiin perustettavaksi määrätyt käsityöläis- ja kauppiasyhdistykset, joiden tarkoituksena oli valvoa elinkeinonsa etuja ja kehitystä. Vanha ammattikuntalaitos alkoi kuitenkin hajota, kun elinkeinolainsäädäntö antoi yhä useammalle mahdollisuuden ammatin harjoittamiseen kaupungissa. Tämä toi tarvetta kauppiaiden uudelle järjestäytymiselle, joka tapahtui samanaikaisesti, kun monet muut kansalaisyhteiskunnan tahot, kuten esimerkiksi työväen- ja naisasialiikkeen aloittelivat toimintaansa. Tampereen Kauppaseura poikkesikin edeltäjistään Käsityöläis- ja Kauppiasyhdistyksistä siinä, että se ei ollut esivallan perustettavaksi määräämä, vaan vapaaehtoisesti kansalaistoiminnan kautta perustettu yhdistys.

1900-luvun alun poliittisessa tilanteessa Kauppaseura halusi pysyä kiistojen ulkopuolella, sillä se halusi kartuttaa kaupungin talouselämän etuja puolueista riippumattomana. 1800-luvun puolella alkaneeseen kielitaisteluun Kauppaseura ei halunnut puuttua, koska seuran jäsenistössä oli sekä suomen että ruotsinkielisiä jäseniä. Seura joutuikin 1800-luvun lopussa ja 1900-luvun alussa useasti kahnaukseen Suomalaisen puolueen äänenkannattajan Aamulehden kanssa. Näistä kiistoista kumpusi myös seuran oman sanomalehden Tampereen Uutisten perustaminen.

Kauppaseuran jäsenet olivat kaupungin suurimpia työnantajia ja niinpä seuran ja työväestön edut menivät usein ristiin. Vuosisadan alun suurista liikkeistä ei myöskään raittiusaate ollut Kauppaseuran ajama asia. Väkijuomien valmistus ja myynti olivat seuran jäsenistölle tärkeä tulonlähde, ja niinpä täydellistä alkoholista pidättäytymistä ei kannatettu.

Raittiusasia yhdisti työväestöä ja suomalaisuusasian ajajia, mutta ajoi Kauppaseuraa kummastakin etäämmäksi. Kauppaseura olikin vuosisadan alussa lähempänä ruotsinkielistä Konversationsklubbia kuin suomalaisuusasian ajajia. Tärkein asia Kauppaseuralle oli kuitenkin elinkeinoelämän etu. Vaalien alla lehdistössä puhuttiinkin yleisesti liikemies- tai kauppiaspuolueesta, ja myöhemmin Kauppaseura sai haukkumanimikseen kukkaro- ja viinapuolueen.

1900-luvun alun venäläistämisvuosien aikana Kauppaseuran taholta tunnettiin vetoa perustuslaillisiin, jotka harjoittivat passiivista vastarintaa venäläistämistä vastaan. Asiaan vaikutti myös se, että toisin kuin myöntyvyyslinjalaisille, perustuslaillisille raittiuskysymys ei ollut niin tärkeä. Seuran sisällä oltiin kuitenkin varovaisia, ettei passiivinenkaan vastarinta haittaisi elinkeinoelämän etuja.

Vuoden 1903 vaaleissa Kauppaseura pääsi ensi kertaa kunnalliseen valtaan kiinni. Tätä ennen oli Suomalainen Klubi pysynyt Tampereen johdossa aina 1890-luvulta lähtien. Sen tappioon vaikutti puolueen ajama ja saavuttama väkijuomien myyntikielto, jota Kauppaseura vastusti, ja jonka avulla se sai koottua voimat suomalaista puoluetta vastaan. Valta pysyikin Kauppaseuran käsissä seuraavat kymmenen vuotta ja yleisimminkin valtuuston puheenjohtajan nuija oli vuosisadan ensi vuosikymmenet lähes poikkeuksetta liike-elämän edustajan kädessä.

Ajanjaksolla 1886-1918 Kauppaseuralla olikin kaupungin hallinnossa poikkeuksellisen paljon valtaa. Tämä johtui siitä että kunnallisvaaleissa varakkaammat saivat käyttöönsä enemmän ääniä. Tilanne muuttui kansalaissodan jälkeen vuonna 1918, kun myös heikommassa yhteiskunnallisessa asemassa olleet pääsivät äänestämään ja omaisuuteen perustunut vaalitapa vaihdettiin kunnallisestikin yleiseen ja yhtäläiseen äänioikeuteen.

Aikaa ennen kunnallista äänioikeusuudistusta kuvaavat hyvin kauppaneuvos Rafael Haarlan kommentit Aamulehdessä julkaistussa artikkelissa, joka julkaistiin Kauppaseuran täyttäessä 50 vuotta vuonna 1936. Tuolloin Kauppaseuran puheenjohtajana toimineen Haarlan mukaan ennen äänioikeusuudistusta pienikin ryhmä miehiä pystyi saamaan toiminnallaan paljon aikaan. Vuoden 1918 jälkeistä tilannetta Haarla kuvaa seuraavasti: "Nyt taasen suuret massat määräävät kaiken, eikä ole sanottu, että nuo massat ovat saaneet johtajikseen täysin vastuuntuntoisia, ajattelukykyisiä ja suurpoliittisia, pitkällekantavia talouskysymyksiä käsittelemään kouliintuneita miehiä".

Tampereen Kauppaseuran puheenjohtajia:

1886-1887 kauppias A. F Lindstedt
1887-1888 kauppias C. W. Åkerlund
1888-1889 kauppias Alex Österman
1889-1890 kauppias K. Hjorth
1890-1891 kauppias A. Poutanen
1891-1906 konsuli J.W Enqvist
1906-1916 vuorineuvos Gösta Sumelius
1917-1918 pankinjohtaja Kalle Välimaa