Magnus Karl Lavonius (1870-1948)

Vuorineuvos Magnus Lavonius syntyi Viipurissa hovioikeudenneuvos Wilhelm Lavoniuksen ja Maria Franciska Westzynthiuksen perheeseen. Hän valmistui diplomi-insinööriksi vuonna 1893 Suomen polyteknisen opiston konerakennusosastolta. Täydennettyään opintojaan Reutlingenin Spinn-, Web- und Wirkschulessa Saksassa vuosina 1894-1895 Lavonius värvättiin vuonna 1895 Tampereen Pellava- ja Rautateollisuus Oy:n (Tampella) kutomonjohtajaksi. Vuonna 1909 Lavonius siirtyi Tampereen Puuvillateollisuus Oy:n (Lapinniemi) isännöitsijäksi ja johti vuonna 1934 Tampereen pellava- ja rautaosakeyhtiöön fuusioitunutta tehdasta aina vuoteen 1945 saakka. Lavonius toimi samanaikaisesti monissa kutomateollisuuden työnantajajärjestöjen johtotehtävissä: Kutomateollisuudenharjoittajien liiton johtokunnan jäsenenä 1911-1945 ja johtokunnan puheenjohtajana vuosina 1927-1945. Vuorineuvoksen arvonimi Lavoniukselle myönnettiin vuonna 1930. Lavonius solmi ensimmäisen avioliiton Tampereen pellava- ja rautateollisuusosakeyhtiön (Tampella) toimitusjohtajan tyttären Ester Gabriela Solinin kanssa vuonna 1901. Avioliitto päättyi jo seuraavana vuonna puolison kuolemaan. Lavonius avioitui toistamiseen vuonna 1908 Olga Simeliuksen kanssa (1874-1948). Tampereen kunnallispolitiikassakin merkittävästi mukana olleelle, filosofian maisteri ja lehtori Olga Lavoniukselle ja Magnukselle syntyi yksi tytär. Magnus Lavonius Lapinniemen tehtaan portilla. Kuva: Tampereen museoiden kuva-arkisto.

Vaimonsa tavoin Magnus Lavonius loi Tampereella merkittävän kunnallispoliitikon uran. Hän kuului puoluekartan uudelleen muotoutumisen jälkeen edistyspuolueeseen. Hän toimi muun muassa rahatoimikamarin (kaupunginhallitus vuodesta 1928) jäsenenä (1902-1908) sekä kaupunginvaltuuston puheenjohtajana (1912-1915, 1918) ja jäsenenä (1907-18 ja 1922-1928). Hän oli Tampereen toteutumatta jääneen raitiotiehankkeen voimakas puolestapuhuja vuosina 1907-1923 ja Tampereen ensimmäisen sekä toisen raitiotiekomitean puheenjohtaja. Lavonius asettui voimakkaasti kunnallisena palvelulaitoksena toteutettavan raitiotien kannalle. Lavoniuksen monista kunnallispolitiikkaa koskevista kannanotoista näkyy hänen pyrkimyksensä säästäväisyyteen: hän vastusti muun muassa Hämeensillan toteuttamista leveänä, sillä monissa eurooppalaisissa suurkaupungeissa oli kapeampia siltoja. Lavonius toimi lisäksi Raitiotiehankkeeseen keskeisesti liittyneen sähkölaitoksen hallituksen jäsenenä vuosina 1909-1919 ja 1922.

Magnus Lavonius erosi Tampereen kauppakamarin puheenjohtajan tehtävästä tultuaan nimitetyksi Rafael Erichin johtamaan hallitukseen kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeriksi.
Kuva: Suomen elinkeinoelämän keskusarkisto.

Pyrkiessään parantamaan tamperelaisen teollisuuden toimintaedellytyksiä Lavonius toimi myös monissa paikallisissa seuroissa ja järjestöissä, usein niiden johtotehtävissä. Tällaisia oli muun muassa Tampereen kauppakamari, jonka puheenjohtajana hän toimi vuosina 1919-1920. Hän erosi puheenjohtajan tehtävistä tultuaan nimitetyksi Rafael Erichin johtamaan hallitukseen, mutta jäi edelleen kauppakamarin jäseneksi. Kauppakamarin historian kirjoittaja Raimo Seppälä piti Magnus Lavoniusta sotien välisen ajan kauppakamarin voimakolmikon jäsenenä: toiset kaksi olivat Lauri Helenius ja varatuomari Yrjö Raevuori. Toinen merkittävä järjestö Lavoniuksen elämässä oli Tampereen teknillinen seura, jonka puheenjohtajana Lavonius toimi vuosina 1902-1904. Lavonius toimi myös Tampereen teollisuuskoulun johtokunnan puheenjohtajana vuosina 1909-1912.

Sen lisäksi, että Magnus Lavonius oli maan eturivin teollisuusmiehiä ja tamperelainen kunnallispoliitikko, toimi hän myös valtakunnallisen tason politiikassa. Häntä pidettiin erityisesti kuljetusasioiden asiantuntijana. Lavonius toimi Tampereen kaupungin ja porvarissäädyn edustajana valtiopäivillä vuosina 1905-1906 ja Presidentin valitsijamiehenä vuonna 1925. Kulkulaitosten ja yleisten töiden ministerinä Rafael Erichin hallituksessa vuosina 1920-1921. Tämän jälkeen Lavonius oli hallituksenmuodostajana eli pääministeriehdokkaana. Pyrkimyksenä oli Kokoomuksen, Maalaisliiton ja Edistyspuolueen yhteishallitus. Kokoomuslaiset eivät kuitenkaan halunneet samaan hallitukseen ulkoministeriksi kaavaillun Rudolf Holstin kanssa. Lavonius joutui luopumaan hallituksenmuodostajan tehtävistä ja tuloksena oli edistyspuoluelaisen J.H.Vennolan johtama vähemmistöhallitus (Vennola II). Lavonius toimi useissa valtakunnallisissa poliittisissa luottamustehtävissä (porv.) ja hänen kuljettamisasioiden asiantuntemusta hyödynsi rautatiehallitus, jonka neuvottelukunnan jäsenenä Lavonius toimi vuodesta 1921.