Kuru nostettiin ylös - kilpailu matkustajista

Jo muutama päivä onnettomuuden jälkeen aloitettiin valmistella Kurun nostamista ylös. Nostamisen suorittava J.Virtanen saapui paikalle jo 11.9 ja alkoi tutkia nostamistapaa 14,5 metriä syvällä makaavan laivan ylös saamiseksi. Nostaminen onnistuttiin suorittamaan vasta 3.10 ja laivaa aloitettiin hetimiten puhdistaa ja korjata Kortenlahden satamassa, jotta se voisi liikenöidä vielä samana syksynä. Yläkannen hytit oli tosin tarkoitus ainakin toistaiseksi poistaa.

Kurulaisten keskuudessa oli herännyt tyytymättömyyttä Höyrylaivaosuuskunta Kurua kohtaan, koska se ei ollut järjestänyt Kuru-laivan katkenneita kulkuvuoroja. Tämän johdosta perustettiin uusi yritys, joka hankki itselleen Pyhäjärvellä liikennöivän höyrylaiva Hämeenlinnan, tarkoituksenaan kuljettaa se Näsijärvelle. Laiva oli 28 metriä pitkä ja pystyi ottamaan 195 matkustajaa. Uusi yritys oli osakeyhtiömuotoinen, kuten Kurukin ja sai nimekseen Pohjois-Näsijärven liikenne Oy. Lähes välittömästi alkoi sanasota osuuskuntien välillä. Väitettiin, että kurulaiset kammoksuivat Kuru-laivan uudelleen käyttöönottoa ja sensijaan ovat vastaanottaneet tyytyväisinä uuden höyrylaivaosakeyhtiön ja sen laivan Hämeenlinnan. Tämä oli tietenkin vain vastapuolen propagandasotaa, jolla se pyrki parantamaan omaa kilpailuasemaansa.

Korjattu Kuru-laiva aloitti jälleen liikenteen 14. marraskuuta. Laiva oli hyväksytty muutosten jälkeen väliaikaiseen liikenteeseen 100:lle matkustajalle. Kaikki eivät kuitenkaan hyväksyneet Kurun uudelleen liikenteeseen ottamista ja niinpä osa onnettomuuden uhrien omaisista jätti kauppa ja teollisuusministeriölle anomuksen, että se kieltäisi Kurun uudelleen liikenteeseen ottamisen. Tähän ministeriössä ei suostuttu.

Uuden laivayhtiön perustajat sensijaan kokivat tappion, sillä Hämeenlinnaa ei onnistuttu siirtämään syksyllä Näsijärveen, koska se ei sopinut Tampere-Porin radan alikulkutunnelista ennenkuin sen kansirakennelmat oli purettu. Siirtämiseen päästiin vasta tammikuussa ja kunnostuksen yhteydessä laivaa myös hieman sitten korotettiin. Komentosilta nostettiin ylös ja matkustajakansi sai etuosan suojaksi metallilevyt. Keväällä laivan nimi muutettiin Vankavedeksi.

Ensimmäisenä onnettomuuden jälkeisenä syksynä Kuru liikennöi harvinaisen pitkään, aina 31. tammikuuta asti ja pääsi aloittamaan uuden purjehduskauden seuraavana keväänä niinikään harvinaisen aikaisin, jo 19. huhtikuuta. Tosin jää oli vielä 4-5 tuumaista, mutta tämä ei tuottanut Kurulle ongelmia. Sensijaan Vankaveden korjauksen eivät olleet vielä valmistuneet ja se pääsi aloittamaan liikenteen vasta myöhemmin keväällä.

Nyt Kurun reitillä oli kaksi laivaa. molemmat kiersivät samat laiturit ja "kilpailu muodostui niin ankaraksi, ettei sellaista ollut ennen nähty". Kuru lähti Kurun kirkonrannasta Tampereelle joka arkiaamu kello 6.00 ja takaisin Tampereelta kello 15.15. Matkalla laiva poikkesi Tokosella, Kapeessa, Toikolla, Röyniössä ja Rantalassa. Lisäksi neljänä päivänä (mm. lauantaina) Toltaalla, tiistaina Ikosella, torstaina Parkkuussa ja perjantaina Leppälahdessa. Vankavesi lähti Kurusta Koskenrannasta (osuuskaupan laiturista) kello 5.30 ja Tampereelta takaisin kello 15.30. Laivat poikkesivat pääosin samoissa laitureissa paikoin hieman päiviä vaihdellen. Yleisön toivomuksesta Vankaveden lähtö Tampereelta muuttui 15. toukokuuta arkipäivisin kello 15:sta. Näin se siis lähti 15 minuuttia ennen Kurua. Tämä oli selvä merkki kilpailun kiristymisestä.

Ensimmäisenä vuonna kilpailu oli niin kuumaa, että pitäjäläiset jakautuivat laivojensa "kannattajapuolueisiin". Taistelu oli hyvin tunnevaltaisella pohjalla ja jopa kansakoululapset tappelivat laivojen paremmuudesta. Laivoille annettiin myös haukkumanimiä, joka Kurulla oli "Kuoleman lulla" ja Vankavedellä "Vänkäri". Samoin rähinää herätti osuuskaupan tavaroiden kuljetus. Tähän saakka tavarat oli kuljetettu Vankavedellä, mutta nyt kutsuttiin koolle ylimääräinen osuuskuntakokous päättämääm kummalla laivalla tavarat kuljetettaisiin. Paikalle saapui arviolta 300 osuuskaupan jäsentä. Osuuskaupan hallinnon puheenjohtaja ehdotti äänestettäväksi joko "Kuru" tai "ei" ja mikäli "ei" voittaa, voi osuuskaupan hallinto päättää ratkaisun. Tähän ei kuitenkaan suostuttu, sillä hallinto oli Vankaveden puolella. Lopulta päädyttiin äänestämään suoraan laivojen välillä, jolloin Kuru voitti äänin 175-47. Poliisi oli yrittänyt keskeyttää (tosin laittomasti) kokouksen, jolloin osa oli poistunut paikalta ja tähän vedoten hallinto ei toimeenpannut äänestystulosta. Lopulta kuljetukset päätettiin jakaa molempien laivojen kesken.

Laivat kilpailivat edelleen nopeudesta reitillään. Vankavesi oli nopeampi laitureissa, mutta Kuru oli vahvempi vesillä (kuten oli ollut tilanne Kurun ja Aunen välillä). Kilpailu pudotti hinnat minimiin ja jopa alle kustannusten, mikä ei ollut eduksi kummallekaan laivalle. Leikillään puhuttiin, että "jos toinen vielä alentaa, niin toinen vie ilmaiseksi ja tarjoaa matkalla kahvit". Syksyllä -30 Höyrylaivaosuuskunta Kuru päätti rakentaa Kurun tilalle uuden leveämmän kaksikantisen laivan, mutta hankkeesta luovuttiin.

Seuraavana kesänä (1931) Kuru lähti kohti Tamperetta kello 6.00, mutta siirsi takaisin lähtönsä 15 minuuttia aiemmaksi kello 15:sta. Vankavesi puolestaan lähti hieman ennen Kurua kello 5.45 ja 14.50. Seuraavana kesänä Kuru siirsi lähtönsä kello 5.30:een ja Vankavesi 10 minuuttia Kurua aiemmaksi. Jälleen seuraavana kesänä Vankavesi lähtikin jo 10 minuuttia Kurua myöhemmin. Kilpailusta eivät pitäneet enään laivamiehetkään matkustajista puhumattakaan ja niinpä Kurun kapteeni Onni Saarinen siityi 1932 liikealalle Tampereelle. Tilalle tuli J.Malin. Samoin lähti toimestaan Vankaveden kapteeni G.A.Wahlman.

Eräs episodi laivakilpailussa oli 1933 käyty kauden "avauspurjehduskisa", jossa Vankavesi lähti Kurulta salaa puolenyön aikaan tuokokuussa murtamaan väylää Tampereelta-Kuruun. Satamassa päivystäneet Kurun miehet huomasivat tämän, hälyttivät miehistön ja aloittivat ankaran takaa-ajon. Laivat mursivat jäätä jonkinaikaa rinnan, mutta lopulta Kurun kirkolla Kuru oli kymmenen minuuttia ennen Vankavettä. Näin Kuru säilytti kunniansa.

Laivojen kilpailu jatkui monena vuonna, siitä, kumpi keväisin lähtee ensin ja syksyisin on viimeisenä liikkeellä. Vähitellen 30-luvulla linja-auto liikenne kuitenkin kasvoi ja päihitti laivalla matkustamisen. Vuoden 1934 keväällä molemmat laivayhtiöt, Höyrylaivaosuuskunta Kuru ja Pohjois-Näsijärven liikenne myivät laivansa uudelle yhtiölle - Kurun höyrylaiva Oy:lle. Tällöin Kuru jäi entiselle reitilleen, mutta Vankavesi siirrettiin ensin Ruoveden ja siten Teiskon reitille. Vuonna 1936 yhtiön pääosakas Akseli Keskinen osti Vankaveden itselleen ja se eräiden mutkien kautta palasi Kuru-Tampere reitille vuonna 1939. Kuru sensijaan lopetti liikennöintinsä 1938 ja laivasta tehtiin tavallinen proomu. Sen kone ja kattila vietiin ensin Turenkiin, josta ne lopulta päätyivät Länkipohjan sahalle. Kuru ja Vankavesi päätyivät vielä kerran yhteen vuonna 1949, kun Visuvesi Oy:n omistaja Elis Lahtinen osti Vankaveden jo proomuna olleen Kurun rinnalle. Vankaveden ja Kurun rungot hitsattiin yhteen ja niillä oli tarkoitus kuljettaa sahatavaraa. Tämä ei kuitenkaan toiminut ja rungot lopulta päätyivät romuksi.