Kuru - kurulaisten ylpeydenaihe

Kurun tullessa liikenteeseen kesällä 1915, se ei suinkaan ollut yksin. Kurun kirkolta se lähti joka arkiaamu kello 5.00 ja takaisin Tampereelta kello 15.15. Matkalla se poikkesi Tokosella, Kapeessa, Toikolla, Räyniössä ja Rantalassa, sekä kahdesti viikossa vielä Tolkaalla ja kerran viikossa Ikosella. Väriä laivamatkaan toi kilpailu Aunen kanssa, joka lähti Tampereelta viisi minuuttia ennen Kurua. Vaikka Kuru oli nopeampi ja yleensä ohitti Aunen jo Näsinselän toisessa päässä ennen Harvassaarta, oli Aune laitureissa ketterämpi ja suoriutui niissä vikkelämmin, joten se ehti myös usein Rapakon laituriin (Kuruun) ennen Kurua. Kurulaiset olivat kuitenkin "oman" laivansa puolella ja kerrotaan osuuskaupan hoitajan uhanneen mustalla listalla kaikkia Aunella matkaavia.

Kurulaiset olivat varsin ylpeitä laivastaan, jota pidettiin nykyaikaisimpana. Vaikka pikkupojatkin leikkivät silloin savimontuissa "Kuruja", oli laivalla myös epäilijöitä. Arvo Rouhonen kertoo isänsä sanoneen, että laiva kulki kyllä kovaa ja oli muutenkin hyvä, mutta kovin kapea, "kunnei vaan joskus kaatuisi." Näin sitten 14 vuotta myöhemmin kävikin. Eivätkä alkuun kaikki muutkaan aina luottaneet Kuruun, vaan kulkivat mieluummin muilla (leveämmillä) laivoilla.

Kesä 1916 ja pääosin seuraavakin jäivät sitten Kurulta väliin. Tänä aikana kurulaiset joutuivat matkustamaan Teisko-yhtiön Aune-laivalla.

Kurulle 20-luku oli vielä tuottoisaa aikaa, kuten muullekin laivaliikenteelle. Pitemmillä reiteillä, kuten Kuru-Tampere välillä linja-auto liikenne ei vielä uhannut laivaliikennettä, vaikka vuosikymmenen loppupuolella linja-auto liikenne laajenikin nopeaan tahtiin. Nyt Kuru lähti Rapakon laiturilta aamuisin kello 6.00 ja oli Tampereella noin kello 9 aikoihin. Takaisin laiva lähti kello 15.15. Matkalla laiva poikkesi Nygårdin, Tokosen, Kapeen, Toikon, Röyniön ja Rantalan laitureissa. Lisäksi maanantaisin, keskiviikkoisin ja lauantaisin se poikkesi Tolkaan laiturissa, tiistaisin Ikosen, torstaisin Parkkuun ja perjantaisin Leppälahden laitureissa. Varsinkin Kapeen, Toikon ja Rantalan laitureihin matkaavista Kuru joutui kilpailemaan Tarjanteen ja Pohjolan kanssa. Jälleen kesä 1927 jäi Kurulta väliin, nyt muutos ja korjaustöiden johdosta, jotka viivästyivät. Tämän kesän kurun reittiä ajoi Ukko, joka oli entinen Aune laiva. Vuosi 1928 meni jälleen hyvin.

Vaikka laivaliikenne ja kilpailu matkustajista olikin melko sopuisaa, kilpailtiin silti vesillä laivojen nopeudesta aina tilanteen tullen. Näihin kilpailuihin Kuru oli omiaan kapealla rungollaan ja tehokkaalla koneellaan. Toisen voittamiseksi höyrykoneista otettiin kaikki irti ja tappiosta syytettiin vaikkapa märkiä halkoja. Olihan tässä konemestarien ja lämmittäjienkin kunnia kyseessä. Laivat kilpailivat myös purjehduskauden pituudesta. Yleensä säännöllinen liikenne voitiin aloittaa vasta toukokuun puolenvälin jälkeen ja se kesti aina järvien jäätymiseen, marraskuun loppupuolelle. Saattoivatpa laivat, etenkin Kuru, kulkea pienessä jäässäkin, muttu ei Kurukaan sentään päässyt aikomaansa yhdeksän kuukauden purjehduskauteen, vaikka näin olikin ajateltu.