Matkustajaliikenne vesillä

Tampereelta matkustettiin vesitse Näsi- ja Pyhäjärven ympärillä olleisiin asutuskeskuksiin ja Ruovedeltä, Kurusta ja Vesilahdelta takaisin Tampereelle. Tämä näkyi myös laivojen nimissäkin: Ylöjärvi, Kuru, Teisko, Länsi-Teisko, Pohjois-Vesilahti, Tottijärvi ja Pyynikki. Osa laivoista oli nimetty Näsijärven selkien mukaan: oli Vankavesi ja Tarjanne. Osa matkustajista käytti laivoja päivittäin saapuessaan kaupunkiin kouluun, töihin tai torille elintarvikkeita tai käsitöitä myymään.

Näsijärven pitempien matkojen laivat Kuru ja myöhemmin myös Wankavesi Kurun reitillä sekä Tarjanne ja Pohjola Ruoveden-Virtain reitillä hoitivat työmatkaliikennettä viikonloppuisin. Näsijärven rantakuntien Tampereella töissä ja koulussa käyneet palasivat lauantaisin koteihinsa ja sunnuntaisin takaisin kaupunkiin, jossa he asuivat viikolla. Näihin viikonloppumatkoihin liittyy Kurun haaksirikko 7.9.1929: lauantaiksi kotiin halunneiden painostus vaikutti osittain epäröineen kapteenin päätökseen lähteä myrskyävälle Näsijärvelle. Haaksirikko vaati 136 uhria.

Vuonna 1920 Näsijärvellä matkustajia kuljetti 11 matkustaja-alusta ja Pyhäjärvellä seitsemän. Näsijärvellä kulkivat Tarjanne, Pohjola, Kuru, Ylöjärvi, Intti, Tervalahti, Aitolahti, Aune, Into, Vahanta ja Vellamo. Pyhäjärvellä vettä kynti Alho II, Pohjois-Vesilahti, Viikinsaari I, Sampo, Tottijärvi, Pyynikki, Viikinsaari II. Vuonna 1930 Näsijärvellä oli kymmenen matkustaja-alusta, mutta Pyhäjärvellä vain neljä. Lama vaikutti myös sisävesien matkustajaliikenteeseen. Osittain jo laman aikana, mutta erityisesti laman otteen hellitettyä, alkoi kilpailu linja-autojen kanssa vaikeuttaa matkustajaliikenteen kannattavuutta. Höyrylaiva Osuuskunta Tarjanteen matkustajaliikenteen tulot kasvoivat vuonna 1934, mutta erityisesti kauempaa Tampereelle matkustaneet kurulaiset, ruovesiset ja virtolaiset olivat siirtymässä jo osittain linja-autojen käyttäjiksi. Osittain matkustajaliikenteen vaikeudet johtuivat matkustajalaivoissa kuljetetun rahtitavaran vähenemisestä.

Vuonna 1938 yläsatamaan kulkivat vielä Pohjola, Tarjanne, Kuru, Intti, Teisko, Länsi-Teisko, Tervalahti, Ylöjärvi ja Aitolahti (9) ja Alasatamaan Alho, Pajulahti, Laine ja Sampo. Linja-autot olivat tulleet jäädäkseen. Samalla painopiste matkustamisessa alkoi siirtyä päivittäisestä työmatkaliikenteestä turistimatkailuun. Kaupungin satamakonttorin vuoden 1938 kertomuksessa todettiin:

Ensikerran sattui Tampere-Virrat-reitillä sellainen poikkeus, että sanotun linjan matkustajalaivat lopettivat liikenteensä jo syyskuulla, Tarjanne 4. päivänä ja Pohjola 18. Päivänä, sen sijaan, että ne tai ainakin toinen niistä on aina ennen ollut liikenteessä järvien jäätymiseen asti, toisinaan vielä tammikuullakin. Tämä oli suuri pettymys reitin varressa asuville. Tällainen menettely johtui siitä yksinkertaisesta syystä, että liikenne kävi niin heikoksi, ettei laivain tulot läheskään peittäneet menoja. Keskikesän kuukausina oli liikenne tällä reitillä hyvinkin vilkasta. Turistiliikenteessä huomattiin jatkuvaa lisääntymistä. Rengas- ja viikonloppumatkat lisäsivät omalta osaltaan keskikesän vilkkautta, jopa siinä määrin, että laivain päälliköt kertoivat, etteivät he suurempaa liikennettä voisi tyydyttääkkään.

Hienossa seurassa turistit saivatkin matkustaa, sillä Juhani Valanto tietää kertoa, että 4.7.1938 Tarjanteen lastina oli matkustajien ja heidän tavaroidensa lisäksi 11 lehmää, 18 vasikkaa, 7 lammasta, 4 sikaa ja perunoita. Kaikista vaikeuksista huolimatta, kukaan ei varmaankaan olisi halunnut, että sota aiheuttaisi sisävesiliikenteen uuden tulemisen. Linja-autoliikenne lamaantui vuorostaan sota-aikana, ja sisävesiliikenteen rooli kotirintaman palvelijana nousi jälleen arvoonsa.