Kurun alkuvaiheet

Höyrylaivaosuuskunta Kuru

Kuru-laivaan tähtäävän osuuskunnan perustaminen sai heti laajaa kannatusta kunnassa, joskin joukosta löytyi myös soraääniä. Osuuskunta ajateltiin perustettavaksi laivaosuuskunta Tarjanteen mallin mukaiseksi, jolloin vähävaraisemmillakin on mahdollisuus tulla osuuskunnan jäseneksi. Höyrylaivaosuuskunta Kurun perustava kokous pidettiin 23. Helmikuuta 1913. Osuuskunnan perustamista anottiin Hämeenläänin kuvernööriltä tarkoituksena "välittämään yleistä laivaliikennettä Tampereen - Kurun laivareitillä". Lähinnä kyse oli osuuskunnan perustamissääntöjen hyväksymisestä. Yhden osuuden hinnaksi määrättiin 20 markkaa ja osuuksia oli mahdollisuus ostaa useampia. Eniten osuuksia osuuskuntaa perustettaessa, eli 50 kappaletta, oli Akseli Keskisellä, sekä talollinen Ikosella. Vaikka osakkaaksi pääsikin jokainen kansalaisluottamusta nauttiva, tuli sitä anoa osuuskunnan hallitukselta. Lisäksi osuuksien ylärajaksi määrättiin 1000 osuutta osakasta kohden.

Höyrylaiva päätettiin hankkia sellaiseksi, että se pystyisi purjehtimaan ainakin yhdeksän kuukautta vuodesta. Lisäksi sen tulisi olla "suuruuteen ja nykyajan mukavuuksiin katsoen näiden seutujen huomatuinpain laivain veroinen." Nopeuden tulisi olla 12,5 solmua eli muita laivoja nopeampi. Pitkä purjehdusaika tarkoitti, että laivan tulisi kyetä kulkemaan vielä jopa 5-6 tuumaisessa jäässä.

Kuru - laiva rakennetaan

Osuuskunta sai laivan rakennustarjouksen useilta eri yhtiöiltä, joista lopulta valittiin Tampereen konetehdas OY Sommers af Hällström & Waldens. Tosin heidätkin oli jo kerran aiemmin hylätty liian kovan hinnan vuoksi. Laivan oli määrä valmistua vuoden 1915 purjehduskauden alkuun mennessä, kuten se sitten valmistuikin. Aluksen rakentaminen oli alkanut jo vuonna 1914. Kieltäytymisen johdosta kapteeniksi valittiin lopulta Karl Selin Jämsästä. Selin oli kokenut, purjelaivoilla maailman meriä kiertänyt ja sittemmin Tarjanteen kapteenina ollut merikarhu. Perämieheksi valittiin yksimielisesti perämies Wiktor Laine Kurusta ja koneenkäyttäjäksi Rautiainen 1850 markan vuosipalkalla. Perämiehen palkaksi tuli 100 markkaa kuussa.

Kurusta ei kuitenkaan tullut edes Näsijärven suurinta, vaikkakin siitä tuli sisävesiemme voimakkain. Konepajan lähettämän laivanrakennuskirjan mukaan laivan pituus oli 30,48 metriä, vesirajan pituus 28,35 metriä, leveys 5,5 metriä ja syväys perästä 1,7 metriä. Tulipintainen 100 m2 höyrykattila antoi noin 300 hevosvoimaa tehoa. Tosin myöhemmin tehoksi ilmoitettiin jopa 355 hevosvoimaa. Kurun nopeus perustui myös osaltaan siihen, että se oli kilpailijoitaan kapeampi ja teräväkeulaisempi. Samalla tarkoituksena oli hyvä jäänmurtokyky. Ehkä osakseen kapea runko vaikutti laivan kantokykyyn, joka oli 116 rekisteritonnia eli vähemmän kuin leveämmän Tarjanteen kantokyky.

Jo 20-luvun alussa Kuru kävi ahtaaksi matkustajamäärien lisääntyessä. Osuuskunta Kurun ylimääräisessä kokouksessa 26.11.1922 päätettiin laiva korjata ja uudistaa, sekä rakentaa yläkannelle matkustajatiloja. Nyt yläkannella oli vain komentosilta, ohjaushytti ja kapteenin hytti. Savupiipun takapuolella oli lähinnä pelastusveneet, eikä sinne juuri matkustajia mahtunut. Laivan uudistamisesta esiintyi myös soraääniä ja korjausta nykypiirrustuksilla pyydettiin vielä otettavaksi uudelleenkäsittelyyn, mihin osuuskunnan hallitus ei suostunut. Korjauspäätöksestä jouduttiin äänestämään, jonka ratkaisi vasta puheenjohtajan ääni remontin eduksi. Korjauksen oli tarkoitus valmistua seuraavaan purjehduskauteen mennessä. Vastustajat onnistuivat kuitenkin pistämään kapuloita rattaisiin niin, että korjauksia päätettiin lopulta siirtää kesällä eteenpäin.

Todellisuudessa korjaukset ja muutostyöt pääsivät käyntiin vasta 1927. Työt käynnistyivät A. Ahlström OY:n Varkauden konepajan voimin Naistenlahden satamassa tammikuussa. Työn oli määrä valmistua kesäkuun 1. päivään mennessä, mutta toukokuussa alkoi metalliteollisuuden työsulku ja työt seisahtuivat kahdeksaksi kuukaudeksi. Näin kesä -27 jäi Kurun osalta kokonaan väliin.

Korjaukset tulivat lopulta maksamaan 700 000 markkaa. Vanhat kansirakennelmat purettiin ja rakennettiin uudelleen. Rungon jatko-osana ollutta sivuseinää pidennettiin neljä metriä. Yläkannelle savupiipun taakse tuli neljä ensimmäisen luokan matkustajahyttiä ja loppuosaan jatkui peltinen aurinkokatos. Lisäksi mm. kaiteet, putkistot ja sisustus sekä höyrykattila uusittiin. Kolmannen luokan hytit olivat rungon sisällä ja ensimmäisen luokan hytit nyt kolmikerroksiseksi muodostuneen laivan yläkannella. Suurin sallittu matkustajamäärä nousi 218 henkeen.