Kalevan tornitalot

Kalevan yhdeksän tornitaloa olivat valmistuessaan 50-luvun alussa siihen asti suurin yhtenäinen asuntorakentamisen ponnistus kaupungissa. Asuntoja torneihin tuli 397, joihin asukkaita laskettiin mahtuvan pienen kaupungin verran, eli noin 1250 ihmistä. Rakennustyön laajuudesta kielivät seuraavat esimerkkiluvut: teräsbetonipaaluja juntattiin talojen perustuksiin yhteensä noin 11 kilometriä ja talojen seiniin mahtui yhteensä noin yhdeksän miljoona tiiltä.

Ilmalantornit Ilvespuistosta nähtyinä. Kuva: Tampereen museoiden kuva-arkisto.

Suunnitelmat

Ensimmäisissä Kalevaa koskevissa suunnitelmissa tornitalojen kohdalle oli suunniteltu lamellitaloja, joiden päädyt osoittivat Teiskontietä kohti. Maapohja on kuitenkin alueella hyvin pehmeätä, olihan se vanhaa soistunutta vesiuomaa ja lamellitalojen perustaminen paaluin 5-10 metrin syvyyteen olisi tullut kalliiksi. Taloudellisesti edullisemmaksi katsottiin pistetalotyyppiset rakennukset, joiden perustamisala jäisi lamellitaloja paljon pienemmiksi. Idean talojen rakentamisesta pistetaloina lausui ensimmäisen kerran kaupungin rakennustoimiston arkkitehti Reino Ahjopalo, joka laati alustavan luonnoksen alueelle. Rakennushanke päätettiin suorittaa perustettavien kolmen puolikunnallisen asuntoyhtiön avulla, joista kukin rakennutti ja omisti kolme tornitaloa. Talojen rahoituksesta oli hieman alle 40 % Arava-lainaa ja loput varat tulivat pääasiassa kaupungin rahoittamasta osakepääomasta sekä pankkien myöntämistä lainoista. Pistetalojen suunnittelu annettiin arkkitehti Harry W. Schrekin tehtäväksi, jota avusti koko suunnittelutyön ajan arkkitehti Mirjam Kulmala.

Tornitalokolmikot saivat nimensä sen mukaan, minkä kadun varrelle ne tulisivat nousemaan. Jokaiseen taloon tuli yhdeksän asuntokerrosta sekä kaksi ullakkokerrosta. Alemmassa ullakkokerroksessa olivat ullakkokomerot ja ylemmässä pyykinkuivaustilat sekä tuuletuksen ja hissien tekniset tilat. Jokaiseen kerrokseen mahtui viisi asuntoa ja päällekkäin olevien asuntojen pohjamuoto pysyi samana joka kerroksessa. Asuntojen suunnittelun yhtenä periaatteena oli, että jokaisessa asunnossa on ainakin yksi ikkuna etelään. Huoneistotyyppejä esimerkiksi Kalevan tornissa oli seuraavasti: 27 m²:n yksiöitä 27 kappaletta, h + k 47m² 26 kappaletta, 2h + k 58 m² 53 kappaletta ja 4h + k 82 m² 24 kappaletta. Kunkin tornin porrashuoneisiin kuului kaksi hissiä. Jokaisella kolmen talon ryhmällä oli yhteinen lämpökeskus, joka oli sijoitettuna keskimmäiseen taloon. Tornitalojen korkeudeksi tuli maanpinnasta noin 36 metriä.

Teiskontornin moderni keittiö. Kuva: Pekka Kosonen, Tampereen museoiden kuva-arkisto.

Rakennustyöt

Tornien rakennustyöt aloitettiin kesäkuussa1949. Kalevan ja Teiskon tornien urakoitsijana toimi Asuntokeskuskunta Tampereen Haka ja Ilmarin tornien Rakennustoimisto Tähtinen & Sola Oy. Kalevan tornien rakentaminen aloitettiin ensimmäisenä ja ne tulivat asuttavaan kuntoon joulukuussa 1951. Putkilakko hidasti rakennustöitä ja työt tehtiinkin asukkaiden omasta toimesta talkoilla loppuun. Teiskon talot tulivat asuttaviksi kesä-heinäkuussa 1952. Ilmarin tornit aloitettiin toukokuussa 1952 ja niihin asukkaat muuttivat 1953 syys- lokakuussa. Ilmarin torneihin rakennettiin yksi pohjakerros enemmän kuin muihin ja siksi ne ovat sisartornejaan hieman korkeampia. Kahteen kolmen tornitalon kokonaisuuksista kuului myös matala toimisto- ja liikerakennus. Kalevan tornien liikerakennuksen ensimmäiseen kerrokseen Teiskontie 1:ssä majoittui Tuotannon pikamyymälä, joka oli Tampereen ensimmäinen itsepalvelumyymälä. Teiskon tornien liikerakennukseen tuli Alkon myymälä. Ilmarin tornien yhteyteen rakennettiin liikerakennuksen sijasta kaksi autotallirakennusta, joissa oli tilat 32 autolle. Talojen keskelle jäi nykyään Ilvespuistona tunnettu vehmas sisäpiha.

Yhdeksän puolikunnallisen tornitalon valmistuttua rakennettiin Petsamonkadun puolelle 50-luvun puolivälissä asemakaavan muutoksen mahdollistamana ns. kovan rahan talo As. Oy Petsamonkatu 14. Tämä "Miljoonatorniksi" nimetty pistetalo oli varustukseltaan aikaisempia torneja parempi, siinä oli kymmenen asuinkerrosta, asunnot rakennettiin huomattavasti suuremmiksi ja autopaikat sijoitettiin pihan alle. Talon valmistuttua siihen muutti mm. tämänkin talon suunnitellut Harry W. Schrek arkkitehtitoimistoineen.

Hildén, Juhani. Kaikkien aikojen Kaleva. Tampere 1996.
Tammerkoski-lehti 2/1954
Tampereen kantakaupungin rakennuskulttuuri 1998. Tampere1998.