Kauppatorista liikennekeskukseksi

Torikaupasta erikoisliikkeisiin

1800-luvun lopun torit olivat loan ja liejun peittämiä taudinpesiä. Viemäröinti puuttui ja jatkuva ruuan hypistely levitti lavantautia. Vuoden 1879 asetus velvoitti kaupungit perustamaan terveydenhoitolautakunnan, jonka tehtäväksi tuli parantaa kaupungin hygieniaa.

Hygieniaongelmilla perusteltiin myös Kauppatorin torikaupan lopettamista. Hanke Kauppahallin rakentamiseksi pistettiin vireille ja avajaisia vietettiin vuonna 1901. Torikauppa jäi maalaisille ja käsityöläisille sallituksi vielä vuoteen 1930, mutta loppui vähitellen käytännössä kokonaan. Suuri osa entisistä Kauppatorin torikauppiaista ei kuitenkaan vuokrannut myyntipaikkaa Kauppahallista, kuten suunniteltu oli, vaan siirtyi myymään kaupungin muille toreille, joilla torikauppa yhä oli sallittua.

Juuri torikaupan jatkuminen muilla toreilla saa epäilemään, olivatko terveydelliset seikat sittenkään tärkeimpiä, kun torikauppiaat päätettiin siirtää sisätiloihin. Vuosisadan lopulla Kauppatorin ympärille oli noussut toinen toistaan komeampia jugend-rakennuksia: Sumeliuksen talo, Commercen talo, Raatihuone ja Palenderin talo. Jugendtaloissa asusti varakkaita porvareita ja niiden alakerroissa sijaitsevissa erikoisliikkeissä palveltiin varakkaita porvareita. Nuhjuinen torikauppa ei istunut tähän liike-elämän keskukseen. Vuonna 1933 kaupunginvaltuusto päätti muuttaa Kauppatorin nimen Keskustoriksi, koska torin tehtävä oli muuttunut. Samalla päätettiin pitkällisen väittelyn jälkeen muuttaa Itäisen kadun nimi Aleksis Kiven kaduksi.

Liikenteen keskus

Hämeenkadun nimeäminen Tampereen pääkaduksi vähäisen liikenteen ja hevosten aikakaudella kertoi kaupunginisien aikomuksesta keskittää kaupungin liikennettä Keskustorin ympäristöön. 1920-luvulla liikenne siirtyikin hallitsevalla tavalla Hämeenkadulle. Tätä edisti uuden, 1880-luvun siltaa leveämmän Hämeensillan rakentaminen 1929 ja 1920-luvulla tapahtunut tärkeimpien katujen asvaltointi.

Uusi ja vanha kohtaavat. 1920-luvun alkupuolella Keskustorille rakennettiin bensiiniasema. Autojen ja erityisesti vuokra-autojen (taksien) sekä linja-autojen yleistyminen vei leivän ajureilta, joita vielä vuonna 1923 oli 132. Kuvassa vossikkakuskeja bensa-aseman edustalla Keskustorilla vuonna 1939, jolloin pika-ajureita oli enää seitsemän. Sota tosin toi töitä jälleen hevoskuskeillekin. Kuva: Aamulehti 8.9.1939, Tampereen museoiden kuva-arkisto.

1920- ja 1930-luvuilla Tampereella siirryttiin vähitellen hevoskyydistä autokyytiin. Ensimmäinen taksiasema, "pirssipysäkki", perustettiin Hämeenkadulle. 1920 alkoi linja-autoliikenne kaupungin rajojen sisäpuolella kuljettaa tamperelaisia. Ensimmäiset linjat ajoivat Keskustorilta Pispalan Rajaportille, Tammelaan, Lapinniemeen ja Järvensivulle. Linja-autoliikennettä hoitivat yksityiset liikennöitsijät. Vuonna 1935 kolme liikennöitsijää perusti yhdessä Tampereen Liikenne Oy:n. Vuonna 1930 kaupunki oli asettanut luvansaannin ehdoksi, että kaikki bussit maalataan punaiseksi. Vuonna 1937 väri muutettiin kaupunkikuvaan paremmin sopivaksi siniseksi.

Kaukolinja-autoliikenne piti 1920-luvulla pääteasemanaan lähinnä Vanhan kirkon edustaa Kauppatorilla. Liikenteen lisäännyttyä perustettiin kaksi linja-autoasemaa kaukoliikennettä varten itäinen asema ortodoksisen kirkon eteen Hatanpään valtatien varteen ja läntinen asema Pyynikintorille. Tultaessa 1930-luvulle nähtiin itäisen ja läntisen kaupungin sekä kaupungin sisäisten ja kaukolinjabussien lähtöpysäkkien etäisyys toisistaan hankalana. Haluttiin saattaa kaikki bussit lähtemään yhdestä paikasta. Ratinan linja-autoasema rakennettiin vuoden 1938 aikana. Linja-autoasemasta tuli kallis ja sen aikaisiin tarpeisiin nähden suureellinen, mutta se olikin suunniteltu tulevaisuuden tarpeita varten. Purematta ei nielty myöskään linja-autopysäkkien siirtämistä Keskustorilta Ratinan asemalle. Lopulta osa lähikuntiin suuntautuvasta liikenteestä saikin jatkaa liikennöintiä Keskustorilta.

Ennen linja-autoaseman valmistumista oli ollut sääntönä, että alle 30 kilometrin päähän kaupungista matkaavat bussit lähtivät Keskustorilta ja sitä kauempana sijaitsevien paikkakuntien bussit kaukolinjapysäkeiltä. Vuonna 1939 kaupunginhallitus kuitenkin esitti, että kaupungin sisäinen liikenne ajaisi kiertävinä linjoina ja kaikki kaupungin rajojen ulkopuolelle lähtevät linjat siirrettäisiin lähtemään Ratinan linja-autoasemalta. Tämä herätti närää itään ja etelään - Messukylään, Pirkkalaan, Lempäälään - kulkevissa matkustajissa. 800 metrin kävelymatka Ratinan linja-autoaseman ja Keskustorin välillä oli päivittäin asioiville ostosmatkalaisille ja työmatkalaisille liian pitkä. Tuohon aikaan yksityisillä linjoilla matkustavilla tamperelaisilla ei nimittäin ollut maksutonta vaihto-oikeutta. Aamulehti esitti kuitenkin parannusehdotuksena, että idän ja etelän bussit lähtisivät Pyynikintorilta, jonne kaukolinjojen siirtyminen Ratinaan tekisi tilaa. Näin ollen bussit voisivat yhä pysähtyä Keskustorilla matkallaan kaupungin halki.

Liikennettä Keskustorilla vuonna 1931. Kuva: Aamulehti 12.11.1938, Tampereen museoiden kuva-arkisto.