Tampere saa Suomen ensimmäiset linja-autoasemat

Tampereelle ei suunnitelmista huolimatta koskaan rakennettu raitiotietä. Niinpä linja-autot saivatkin Tampereella merkittävän aseman ensimmäisenä joukkoliikennevälineenä. Tultaessa 1920-luvun loppupuolelle linja-autoreitit alkoivat ylettyä myös yhä kauemmas Tamperetta ympäröivälle maaseudulle. Matkustajien lisäksi linja-autoissa kulki paljon tavaraa. Linja-autojen pysähdellessä kaupungin toreilla ja kauppaliikkeiden pihoilla tavaroiden purkaminen oli usein hankalaa. Myöskään matkustajille ei ollut paikkaa missä odotella usein varsin suurpiirteisin aikatauluin kulkeneita onnikoita.

Ennen linja-autoasemien perustamista kaukolinja-autot käyttivät seisomapaikkoinaan Tampereella Keskustoria (eli silloista Kauppatoria) ja nykyistä Sorin aukion etelälaitaa ortodoksisen kirkon edustalla. Kaupunki halusi kuitenkin kaukolinja-autot pois kaupungin toreilta ja keskustasta ja suosi näin kaukolinja-asemien perustamista. Kuvassa matkatavaroita lastataan lähdössä olevaan linja-autoon. Kuva: Tampereen kameraseura, Tampereen museoiden kuva-arkisto.

Kun vastaperustettu Linja-autoliikennöitsijäin liitto syksyllä 1928 lähetti kaupunginhallitukselle anomuksen lämmitettävien odotussuojien saamiseksi linja-automatkustajille asetti kaupunginhallitus rakennustoimiston arkkitehtiosaston selvittämään asiaa. Pian mukaan neuvotteluihin otettiin myös bensiinintuottajia, jotka olivat pyytäneet lupaa siirtää bensa-asemansa rakennettaville linja-autojen asemapaikoille. Lopulta bensiinintuottajista tuli myös linja-autoasemien rahoittajia, sillä rahaa säästääkseen kaupunki vuokrasi heille asemanpaikat 20 vuodeksi. Asemapaikoille rakennettiin bensiinintuottajien kustannuksella kaupunginarkkitehti Bertel Strömmerin suunnittelevat "odotuspaviljonki- ja benziinimyymälärakennukset.

Bertel Strömmerin piirtämä Suomen ensimmäinen "linja-autoasema" sivulta kuvattuna. Kuvan mukaiset rakennukset rakennettiin sekä Tampereen itäiselle, että läntiselle asemalle. Itäisellä, uuden kaukolinja-aseman myötä 1938 vain huoltamoksi jääneellä, asemalla huoltamotoimintaa hoiti Shell. Pyynikintorilla sijainneella läntisellä asemalla huoltamotoimintaa hoiti Esso (silloinen Nobel-Standard). Myöhemmin laajennettu Pyynikintorin bensa-asema on yhä toiminnassa. Kuvan lähde: Kaupunginhallituksen pöytäkirjat 25.2.1929, liite §375, Tampereen kaupungin arkisto.

Vaikka Tampereen vanhoja kaukolinja-asemia voi jälkikäteen pitää varsin vaatimattomina, olivat ne valmistuessaan huomattava edistysaskel linja-autoliikenteelle ja toimivat malleina myös muille kaupungeille. Asemat oli suunniteltu lähinnä bensiininjakelua ja pakettiliikenteen hoitoa varten. Kun linja-autoliikennöitsijäin liitto anoi kaupungilta lupaa tarjoilun järjestämiseen odotustilassa, ei kaupunki tähän suostunut perustellen päätöstään sillä, ettei asemista haluttu tulevan joutilaiden oleskelupaikkoja. Asematilojen hoito annettiin aluksi Linja-autoliikennöitsijäin Tampereen paikallisosastolle, jolta se myöhemmin siirtyi 1932 perustetulle Oy Matkahuolto Ab:lle.

Koska kaupungin päättäjät halusivat kaukolinja-autoliikenteen pois Keskustorilta ja keskustan kaduilta, päädyttiin asemia rakentamaan kaksi, toinen idästä toinen lännestä tulevan liikenteen tarpeisiin. Kaupungin sisäinen linja-autoliikenne ja Tampereen naapurikuntiin kulkeva lähiliikenne jatkoivat kuitenkin edelleen liikennöintiä Keskustorilta.