Kaupunginosa XIII - Ratina

Ilmakuva Ratinan niemestä noin vuoden 1932 paikkeilta. Etualalla rautatie ja Hatanpään valtatie, keskellä höyryvoimala, jonka takana soranottoalue. Niemen kärjessä näkyy myös muutamia asuintaloja. Laukontori ylhäällä oikealla. Sillan puuttuminen Ratinan vuolteen yli haittasi yhteyksiä niemeltä muuhun kaupunkiin. Kuva: Veljekset Karhumäki, Tampereen museoiden kuva-arkisto.

Kaupunginosa XIII eli Ratina käsittää ns. Ratinan niemen alueen joka rajoittuu luoteessa Tammerkoskessa olevaan Ratinan suvantoon, lännessä Ratinan vuolteeseen, jota pitkin Tammerkoski laskee Pyhäjärveen, ja lounaassa Viinikan lahteen Pyhäjärvessä. Idässä kaupunginosa jatkuu Hatanpään valtatien yli rajoittuen rautatiehen. Koillisessa raja Kyttälän eteläosan (kaupunginosa XII) kanssa kulkee Suvantokatua, Aleksanterinkatua (Aleksanterin katu jatkui vielä 1930-luvulla halkaisten nykyisen Sorinaukion ja loppuen Vuolteenkadun ja Sorinkadun risteykseen rautatien ylittävälle Sorin sillalle) ja Vuolteenkatua. Etelässä ja kaakossa raja Hatanpään kaupunginosan (XXII) kanssa kulkee pitkin Jokikatua.

Soranottopaikasta autokaupunginosaksi

Ratinan niemen alueelle oli jo 1910-luvulla kaavoitettu rakennettavaksi julkisia rakennuksia ja eteläiselle rinteelle huviloita. Lisäksi höyryvoima-asemalle oli varattu suurehko tontti niemen kaakkoisosasta. Tätä asemakaavaa ei kuitenkaan muuten kuin höyryvoimalan osalta koskaan toteutettu. Höyryvoima-asema valmistui 1919 ja se säilyi pitkään ainoana maamerkkinä Ratinan niemessä. Kaavasta poiketen Ratinan niemi luovutettiin kuitenkin soranottopaikaksi. Sorakuoppa oli noin 250 metriä pitkä ja 130 leveä ja sen pohja oli paikoin vain puoli metriä Pyhäjärven pintaa ylempänä. Vuonna 1932 kaupunki katsoikin ettei Ratinan niemi näin matalana enää terveydellisistä syistä soveltunut asuinrakentamiselle koska Tammerkosken alasuvanto tuli pitämään sen kosteana. Niinpä kaupunki laati Ratinan niemelle uuden kaavasuunnitelman.

Kuva Ratinan niemen sorakuopalta Hatanpään valtatielle päin. Taustalla näkyy osoitteessa Hatanpään valtatie 12-14 sijainnut aikanaan Tampereen suurin asuinkerrostalo. Kuva: Aamulehti 21.9.1932, Tampereen museoiden kuva-arkisto.

Asemakaava-arkkitehti Eelis Kaalamon vuonna 1932 laatimassa asemakaavassa Ratinan niemi oli kaavoitettu virkistystarkoituksiin. Soranottokuopan paikalle oli suunniteltu urheilu- ja jalkapallokenttä ja sen ympärille 400 metrin juoksurata. Tämän stadionin ja Hatanpään valtatien välille oli suunniteltu mahtuvaksi tontteja asuin- ja liikekerrostaloja varten. Kaupunginhallitus kuitenkin katsoi ettei kaupungilla vielä 1932 pahimpana lamakautena ollut varaa Ratinan stadionin kaltaiseen suuri suuntaiseen hankkeeseen. Vuonna 1936 Ratinan niemeen sijoitettiin kuitenkin kunnallinen luistinrata, jota varten kenttä alue tasattiin. Varsinainen stadionhanke lykkääntyi aina 1940-luvun lopulle. Jalkapalloa Ratinan kunnostetulla stadionilla pelattiin Helsingin olympilaisissa 1952 ja nykyinen stadion valmistui vasta 1965.

Stadionin paikan Hatanpään valtatien välistä asemakaavaa muutettiin kuitenkin vielä myöhemmin 1930-luvulla. Merkittävin rakennushanke Ratinassa 1930-luvulla oli joulukuussa 1938 valmistunut Tampereen uusi linja-autoasema, joka korvasi kaksi pieneksi jäänyttä kaukolinja-asemaa Sorinaukiolla ja Pyynikintorilla. Aseman paikaksi oli aluksi useita vaihtoehtoja, mutta Ratina selviytyi voittajaksi koska siellä oli tarjolla runsaasti rakentamatonta maata suhteellisen halvalla. Linja-autoasema oli ensimmäinen Ratinan niemelle sijoitettu julkinen rakennus ja antoi näin tyyliä koko alueelle. Arkkitehtonisesti Jaakko Laaksovirran ja Bertel Strömmerin suunnittelema asemarakennus edusti funktionalismia ja oli siinä mielessä hieman aiemmin valmistuneen rautatieaseman seuraaja. Aseman julkisivut suunniteltiin rapattaviksi ja pidettäväksi vaaleansävyisinä, jolloin yleisvaikutelma tulisi kaupunginarkkitehti Strömmerin mukaan olemaan kevyehkö, "ikään kuin autoliikenteen luonteeseen sopeutuva". Linja-autoaseman myötä Ratinasta alkoi muodostua Tampereen "autokaupunginosa". Vielä ennen sotia valmistuivat linja-autoaseman viereen Vuoltsun ja Autotuonnin korttelit, jotka edustivat samaa funktionalistista tyylisuuntaa kuin asemakin ja antoivat näin ilmeen koko alueelle.