KAUPUNKI
1870-1900

Ulkomaalaiset Tampereen teollisuudessa 1870-1900

Tampereen teollistumisen taustavoimana vaikutti kotimaisten teollisuusyrittäjien lisäksi varsin merkittävä joukko ulkomaalaisia. Erityisesti Tampereen suurteollisuutta rahoitettiin ja rakennettiin 1800-luvun puoliväliin asti ulkomaalaisten voimin. Monet tamperelaiset teollisuudenalat kasvoivat myös aluksi pitkälti ulkomaisten markkinoiden varaan.

Ulkomaalaisten yrittäjien näkökulmasta Suomi oli teollisesti ja taloudellisesti alikehittynyt maa, joka tarjosi monia mahdollisuuksia teollisuuden kehittämiselle. Tampereelle ulkomaalaisia yrittäjiä houkuttelivat erityisesti kaupungin privilegiot ja Tammerkosken luomat mahdollisuudet. Vielä 1870-1900–luvuilla ulkomaalaisilla oli varsin merkittävä rooli Tampereen teollisuudessa, vaikka suomalaiset yrittäjät alkoivatkin nousta hallitsevaan rooliin, ja taloudellisesti voimistuneen maan omilta markkinoilta alkoi löytyä kysyntää Tampereen teollisuustuotannolle.

Tampereen teollisuuden tuotteita vietiin erityisesti Venäjälle. Tampereen Pellava- ja Rautateollisuus Oy:n näyttelyosasto Moskovassa vuonna 1882. Kuva: Vapriikin kuva-arkisto.

Monet Tampereen teollisuudessa vaikuttaneet suurliikemiehet tulivat Venäjältä, olihan Suomi tuolloin osa Venäjän keisarikuntaa. Erityisesti Pietariin oli keskittynyt paljon teollisuusosaamista; kaupunkiin oli houkuteltu myös ulkomaalaisia osaajia esimerkiksi varhain teollistuneesta Isosta-Britanniasta. Monilla Tampereelle asettuneilla ulkomaalaisilla olikin sellaisia valtioiden rajat ylittäviä kontakteja, joista myös Tampereen teollisuus hyötyi. Tunnetuimpia Pietarista Tampereelle saapuneista yrittäjistä oli Finlaysonia 1900-luvun alkuun asti hallinnut baltiansaksalainen Nottbeckien suku. Kaikki ulkomaalaiset yrittäjät eivät kuitenkaan onnistuneet liiketoimissaan Nottbeckien tavoin, vaan myös luopumisia ja vararikkojakin esiintyi.

Suursijoittajien ja tehtailijoiden lisäksi Tampereen teollisuudessa työskenteli erilaisia ulkomailta muuttaneita alemman portaan johtajia, kirjanpitäjiä, ammattimiehiä ja asiantuntijoita, kuten insinöörejä. Tampereelle teollisuuden palvelukseen tulleet ulkomaalaiset olivat pääosin englantilaista, ruotsalaista, saksalaista ja venäläistä alkuperää. Ulkomaalaisten osaajien mukana Tampereelle tuli paljon sellaista tietotaitoa, mitä maasta ei vielä löytynyt. Teollistumisen alkuaikoina Suomessa ei ollut esimerkiksi tekniikan alan koulutusta lainkaan, sillä ensimmäiset teknilliset reaalikoulut saatiin maahan vasta vuonna 1849. Tampereella teknillinen opetus alkoi vuonna 1886, jolloin perustettiin Tampereen teollisuuskoulu.

1800-luvun puolella esimerkiksi Verka- ja Pellavatehtaiden kaikki mestarit olivat muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta ulkomaalaisia. Pellavatehtaan (Tampella) mestarit olivat pääosin englantilaisia, kuten tehtaassa kankurimestarina 25 vuoden ajan toiminut William Nell. Verkatehtaalla myös kisällit olivat pitkään ruotsalaisia ja saksalaisia. Myös Tampereen Pellava- ja Rautateollisuus Oy:n eli Tampellan konepajan palveluksessa työskenteli useita ulkomaalaisia osaajia, kuten insinöörejä ja muita teknisen alan asiantuntijoita. Yrityksen johtajistoon kuuluivat 1800-luvun lopulla muun muassa ruotsalainen Johan Gefwert, englantilainen Joseph Dillworth sekä ruotsinsaksalainen insinööri Hermann Kauffmann.

Pellavatehtaan pitkäaikaisen kankurimestarin William Nellin visiitti- eli käyntikortti
Kuva: n. 1860-70, Vapriikin kuva-arkisto.

Monikulttuurinen tehdasympäristö

Tamperelaisten tehtaiden kansainvälisyys tuli esille jokapäiväisessä kanssakäymisessä. Esimerkiksi Finlaysonin tehtaan kirjanpitokieli sekä monien yrityksessä toimivien johtajien äidinkieli oli saksa, tehtaan insinöörit olivat englanninkielisiä ja tamperelainen työväki taas oli valtaosin suomenkielistä. Vaikka monet teollisuuden perässä Tampereelle muuttaneet osaajat olivatkin kielitaitoisia, niin toisinaan yhteisen kielen puutetta jouduttiin paikkaamaan elekielellä ja muilla kekseliäisyyttä vaativilla tavoilla.

Tamperelaisen työväestön keskuudessa vieraskielisistä sanoista ja nimistä kehittyi monenlaisia kansankielisiä muunnoksia. Esimerkiksi Pellavatehtaan englantilaista tirehtööriä John Sudellia kutsuttiin Isoksi-Sudeksi ja mestari Josef Sudellia Pikku-Sudeksi. Jotkut kielestä aiheutuneet ongelmat jäivät elämään tarinoina. Esimerkiksi Nottbeckien kerrotaan eksyneen matkallaan Tampereelle. Seurue löysi oikealle reitille vasta kun se kohtasi saksankielentaitoisen vastaantulijan, joka osasi neuvoa tien Tampereelle.

Myös ulkomaalaisten etukäteistiedot kaukaisen Suomen olosuhteista olivat toisinaan varsin vähäisiä. Esimerkiksi Pellavatehtaalla toimineen englantilaisen kutomomestarin Frederick Thompsonin kerrotaan lähettäneen ennen saapumistaan tehtaan konttoriin sähkösanoman, jossa tiedusteltiin, minkälaisia aseita olisi suositeltavaa varata mukaan suojaksi alkuasukkaita vastaan.