KAUPUNKI
1870-1900

Tampereen ulkomaalainen väestö 1870-1900

Ulkomaalaisen väestön osuus on aina ollut Suomessa suhteellisen pieni verrattuna moniin muihin maihin. Myös Tampereen ulkomaalaisväestö oli 1870-1900-luvuilla varsin vähälukuinen. 1800-luvulla tapahtuneet elinkeinoelämän vilkastuminen ja kansainvälistyminen kuitenkin edistivät Tampereelle suuntautunutta maahanmuuttoa. Toisaalta Suomikin oli tuolloin osa monikansallista imperiumia, ja suomalaiset yksi vähemmistökansallisuus muiden joukossa.

Valtaosa ulkomaalaisista asui suurimmissa kaupungeissa. Ylivoimaisesti eniten kansallisuudeltaan ulkomaalaista väkeä asui Helsingissä ja Viipurissa. Ulkomaalaisten sijoittuminen kaupunkeihin johtui ennen kaikkea ammatinharjoittamisesta. Lisäksi monilla maahanmuuttajilla oli kaupungeissa jo valmiita sosiaalisia verkostoja, eivätkä ulkomaalaisten kohtaamat kielivaikeudetkaan olleet yhtä suuria kuin maaseudulla. Tampereella ulkomaalaisten määrä oli selvästi vähäisempi kuin Helsingissä tai Viipurissa, mutta ulkomaalaisten ja kansainvälisten yhteyksien vaikutus oli siitä huolimatta merkittävä. Ulkomaalaiset toivat Tampereelle kaupallista ja teknistä asiantuntemusta, mikä näkyi etenkin kaupungin teollisuuden kehityksessä. Myös Tamperelaiseen sivistys- ja kulttuurielämään ulkomaalaisilla oli vaikutusta.

Suurimmat ulkomaalaisryhmät

Vuonna 1890 suoritetun väestölaskennan mukaan muiden kuin Suomen alamaisten määrä oli Tampereella 228 eli vain noin prosentti kaupungin koko väestöstä. Samana vuonna ulkomaalaisten osuus väestöstä oli esimerkiksi Helsingissä n. 8% ja Viipurissa n. 21%. Vuonna 1900 ulkomaalaisten määrä oli Tampereella jo 407, josta ruotsalaiset, venäläiset, saksalaiset ja Ison-Britannian kansalaiset muodostivat suurimmat ulkomaalaisryhmät.

Tampereella suurimman ulkomaalaisryhmän muodostaneet ruotsalaiset (n.32%) toimivat lähinnä teollisuuden ja elinkeinoelämän palveluksessa. Tampere erosi tässä suhteessa muista suurista kaupungeista, sillä muualla venäläiset muodostivat suurimman ulkomaalaisryhmän. Esimerkiksi Helsingissä asui 1900-luvun taitteessa 7046 ulkomaalaista, josta venäläisten osuus oli n. 75%. Muiden suurien kaupunkien runsaslukuinen venäläisväestö johtui ennen kaikkea venäläisistä varuskunnista, joiden myötä kaupunkeihin muutti paljon muutakin väkeä. Tampereelle ryhdyttiin perustamaan venäläistä varuskuntaa vasta vuonna 1913. Tampereen vuonna 1905 päättyneet privilegiot olivat yhtenä syynä siihen, miksi varuskunta perustettiin kaupunkiin varsin myöhään.

Sotaväki kasvatti Tampereen venäläisväestön kokoa 1900-luvun alussa. Satakunnan laivaston tarkastusta Näsijärvellä oli seuraamassa myös kaupungin poliisimestari G.A. Oppman (4.oik.).
Kuva: Atelier Laurent, 1916, Vapriikin kuva-arkisto.

Tampereella asuvien saksalaisten (n.18%) ja englantilaisten (11 %) määrä oli vuonna 1900 suhteellisesti jopa maan suurin, mikä johtui ennen kaikkea Tampereen teollisuuden palveluksessa työskennelleiden ulkomaalaisten suuresta määrästä. Esimerkiksi Helsingissä ja Viipurissa englantilaisten osuus ulkomaalaisista oli alle yhden prosentin. Tosin Tampereen saksalaisista lähes yhtä moni harjoitti tieteiden ja taiteiden alalle sijoittuvaa ammattia. Taideammattia harjoittivat esimerkiksi kaupungissa toimineet saksalaiset muusikot.

Tampereen ulkomaalaisväestön sukupuolijakauma oli varsin tasainen, sillä vuoden 1900 väestötilaston mukaan kaupungin 407 ulkomaalaisesta naisia oli 191. Samana vuonna kaupungissa asui esimerkiksi 17 Isossa-Britanniassa ja 42 Saksassa syntynyttä naista. Monilla työn perässä muuttaneilla ulkomaalaisilla miehillä olikin kaupungissa perhettä ja muita talouskunnan jäseniä mukana. Tosin myös osa ulkomaalaisista naisista harjoitti kaupungissa ammattia.

Ulkomailla syntyneitä oli Tampereen väestöstä vuonna 1900 kuitenkin kaikkiaan 590; syntymäpaikkojen joukosta löytyivät myös Norja, Tanska, Italia, Unkari, Sveitsi, Afrikka ja Australia. Lisäksi 72 henkilön syntymäpaikaksi ilmoitettiin tuntematon. Tilastossa ei kuitenkaan ole mainintaa muuttajien kansallisuudesta. Yleisesti ottaen ulkomaalaisten maahantulo ei ollut kovin säädeltyä, eikä tuona aikana kaikkia, varsinkaan tilapäisesti kaupungissa oleskelleita ulkomaalaisia, ole kirjattu tilastoihin. Ulkomaalaisten tilapäistä oleskelua maassa on myös usein vaikea erottaa pysyväksi jääneestä tai sellaiseksi tarkoitetusta. Tosin osa maahan pysyvämmin asettuneista ulkomaalaisista hankki itselleen Suomen kansalaisoikeudet.

Ulkomaalaisten sosiaalinen asema

Pitkälti yhä säätyajattelun leimaamassa yhteiskunnassa ulkomaalaisten status vaikutti paljon siihen, miten heihin suhtauduttiin. Varsin suuri osa Tampereella 1870-1900-luvuilla asuneista ulkomaalaisista kuului jo ammattinsa puolesta ylempiin yhteiskuntaluokkiin. Hierarkian huipulla olivat esimerkiksi tehtaiden johtajat ja suurliikemiehet. Varsin korkealle teollisuuskaupungin sosiaalisessa hierarkiassa kohosivat myös tehtaiden palveluksessa työskennelleet insinöörit, konttoristit ja mestarit sekä sellaiset itsenäisissä ammateissa työskennelleet ulkomaalaiset kuten kauppiaat.

Sosiaalisen asemansa ohella ulkomaalaiset erosivat tavallisesta tamperelaisesta työläisestä vieraskielisyytensä ja erilaisten tapojensa vuoksi. Tampereella asuneet ulkomaalaiset seurustelivatkin paljon keskenään. Esimerkiksi kaupungissa asuneilla englantilaisilla oli oma lauluseura, joka muun muassa järjesti vuonna 1869 laulajaiset köyhien työläisperheiden hyväksi. Tilaisuus oli kaupungin ensimmäisiä lajissaan. Englantilaislapsille järjestettiin omakielistä opetusta. Myös Tampereella asuneilla venäläisillä oli kaupungissa oma koulu, ”Wladimirskaja.”

Ruotsalaisiin maahanmuuttajiin suhtauduttiin usein muista ulkomaalaisista eroavalla tavalla. Sillä ruotsalaisia ei aina edes mielletty ulkomaalaisiksi, vaan monesti heidät samaistettiin maassa jo asuneeseen ruotsinkieliseen väestöön. Ruotsinkielisten osuus Tampereen väestöstä oli esimerkiksi vuonna 1900 n. 5,6 %. Tosin joillakin ruotsalaisilla maahanmuuttajilla oli suomalaisia sukujuuria. Tampereella asuneet ruotsalaiset hyötyivät muutenkin äidinkielestään, sillä ruotsinkielinen kansanosa muodosti vielä pitkälti maan sosiaalisen hierarkian huipun. Esimerkiksi Tampereen maistraatin toimikieli oli vuoteen 1903 asti pääasiallisesti ruotsi.

Osa Tampereelle muuttaneista ulkomaalaisista jäi pysyvästi maahan. Kuitenkin esimerkiksi teollisuuden palveluksessa toimineesta monikansallisesta muuttajajoukosta moni joko palasi takaisin kotimaahansa tai muutti työn perässä muualle. Kaikesta huolimatta kaupungissa asunut ulkomaalainen väestö toi lisäväriä tamperelaiseen arkeen sekä kasvatti suomen- ja ruotsinkielisen kantaväestön kielitaitoa ja vieraiden kulttuurien tuntemusta.