Elintarvikepula ja osuuskaupat

Ensimmäisen maailmansodan aiheuttaman elintarvikepulan aikana osuuskaupat pyrkivät turvaamaan elintarvikkeiden saannin jäsenilleen. Kaupunginvaltuusto asetti elintarviketoimikunnan jo vuonna 1915 hoitamaan tärkeimpien ruokatarvikkeiden jakelua. Valtiovalta oli määrännyt ns. rajahinnat tuotteille, mutta yksityiset liikkeet ylittivät niitä yleisesti. Osuuskaupat eivät aluksi suostuneet tällaiseen menettelyyn, mikä johti usein vaikeuksiin tavaransaannissa. Useita tuotteita oli myytävä ostohinnalla tai jopa alle sen. Lopulta osuuskauppojenkin oli nostettava hintojaan jopa viisinkertaisiksi.

Tavaratilannetta heikensi huomattavasti niiden hamstraaminen. Osuuskauppojen johtokuntien yhteinen kokous päättikin toistaiseksi myydä tavaroita ainoastaan osuuskauppojen jäsenille, ja heillekin pienissä erissä. Pulaa oli mm. voista, maidosta, vehnäjauhoista ja sokerista. Maaliskuussa 1917 Pellavatehtaan osuuskauppa siirsi leivän jakelun kortille. Kaupunkilaiset kävivät myös itse maalla etsiskelemässä säännöstelyn alaisia tuotteita. Osuuskaupat kääntyivät senaatinkin puoleen saadakseen lisää tavaroita. Apua luvattiin, mutta käytännössä sitä ei näkynyt eikä kuulunut. Tyytymättömyyttä ilmeni myös SOK:n tavaroiden hankintaan. Kaikista vaikeuksista huolimatta tamperelaisten osuuskauppojen jäsenmäärä lisääntyi nopeasti vuosina 1914-17. Kuluttajien edun turvaaminen toi luottamusta ja sen myötä uusia jäseniä.

Elintarvikepulan aikana punakaarti takavarikoi elintarvikkeita. Kuva: n. 1917-1918. Tampereen museoiden kuva-arkisto.