Teksti Sinikka Määttä
Kaupankäyntiä Tampereella 1900-1918
[VÄHITTÄIS- JA TUKKUKAUPPAA]
[SUPPEA LIIKEKESKUSTA]
[PITKIÄ AUKIOLOAIKOJA]
[OSUUSKAUPPATOIMINTA POLIITTISTA KILPAILUA]
[ELINTARVIKEPULA JA OSUUSKAUPAT]
[TORIKAUPPAA]
Vuoden 1879 elinkeinovapauslaki ja kaupungin kasvu johtivat erilaisten palveluammattien määrän lisääntymiseen. Elintason vähitellen noustessa yhtä asukasta kohden tarvittiin entistä enemmän niin vähittäiskauppiaita kuin muitakin palveluita. Kaupan ja liikenteen kasvu lisäsivät alan työllisyyttä eniten, mutta kaupunkilaisia palvelivat myös parturit, ravintolat, yleiset saunat, valokuvaajat, ompelijattaret, sähkömekaanikot ja niin edelleen. Palkkatyöläiset alkoivat hoitaa useita aikaisemmin kodin piiriin kuuluneita tehtäviä. Palveluammateista tuli yksi kaupungin pääelinkeinoista.
Teollistuminen muutti myös käsityön luonnetta. Halvat tehdasvalmisteiset tuotteet syrjäyttivät tilaustyönä tehdyt, ja useat käsityöammatit muuttuivat lähinnä massatuotantona valmistettujen käytettyjen tuotteiden korjaamoiksi. Osa suutareista siirtyi töihin kenkätehtaille. Myös liikkeiden koko suureni. Esimerkiksi vuonna 1900 monissa tamperelaisissa räätälinliikkeissä oli palveluksessa jo yli kymmenen työntekijää. Suuret liikkeet saattoivat tilata kankaita isommissa erissä ja myös jonkinlainen työnjako eri työntekijöiden välillä mahdollistui. Liikkeistä tuli eräänlaisia käsityön ja teollisuuden välimuotoja. Kulta- ja kellosepän ammatti säilyi mullistuksista huolimatta lähes ennallaan, mutta työhön tuli mukaan entistä enemmän myös tehdasvalmisteisten tuotteiden myynti ja korjaaminen.
August Malmin kellosepän liikkeen näyteikkuna. Kuva: Tampereen museoiden kuva-arkisto.
Useat vähittäiskauppiaat hankkivat myymänsä tavarat itse suoraan ulkomailta. Tavaroita tuotiin varsinkin Venäjältä ja Saksasta. Venäjältä tuotiin mm. vehnäjauhoja, halpoja puuvillakankaita, syksyisin hedelmiä ja talvisin jäädytettyä sianlihaa. Venäläiset tuotteet olivat suhteellisen halpoja, joten sieltä tuodun tavaran lista oli varsin monipuolinen. Saksasta kauppiaat ostivat siirtomaantavaroita ja posliiniesineitä, Norjasta lipeäkalaa jouluksi, Englannista ompelulankaa ja keksejä ja Yhdysvalloista vehnäjauhoa. Kilpailu kaupan alalla oli kovaa varsinkin siirtomaatavaraliikkeiden kesken. Joidenkin tuotteiden hinnat oli poljettu alas ja huonoina aikoina kauppiaat saattoivat helposti joutua vaikeuksiin.
Lähteet:
Haapala, Pertti: Tehtaan valossa. Teollistuminen ja työväestön muodostuminen Tampereella 1820-1920. Tampere 1986.
Hentilä, Marjaliisa: Keikkavaaka ja kousikka. Kaupan työ ja tekijät 1800-luvulta itsepalveluaikaan. Helsinki 1999.
Jutikkala, Eino: Tampereen historia III. Tampere 1979.
Kaukovalta, K.V.: Osuusliike Tuotanto 1916-1941. Tampere 1942.
Kivinen, Paula: Tampereen jugend. Helsinki 1982.
Lähdeoja, V.: Kauppakunta Tuotanto 1916-1966. Tampere 1966.
Nylund, S.A.: Tampereen kauppiaita ja kaupankäyntiä Venäjän vallan loppupuolella. Teoksessa Tampere tutkimuksia ja kuvauksia III. Tampere 1946.
Osuusliike Voima I.L. ja sen edeltäjät. Tampere 1950.
Rasila, Viljo: Tampereen historia II. Tampere 1984.
Tampereen kantakaupungin rakennuskulttuuri 1998. Tampere 1998.
Tampere tutkimuksia ja kuvauksia III. Tampere 1946.
|
