Tamperelaisten arkielämää 1900-1918

Vuosisadan vaihteen Tampere oli jo huomattava teollisuuskaupunki. 1890-luvun nopean väestönkasvun seurauksena siellä asuttiin ahtaasti. Tyypillisiä asuntoja olivat huoneen ja keittiön sekä huoneen ja osa- eli yhteiskeittiön huoneistot. Alivuokralaisia eli asukkeja oli joka viidennessä työläiskodissa. Usein kaksi tai kolme naimatonta työläistä muodosti oman huonekunnan, joka vastasi yhdessä asuinkustannuksista. Perheelliset työläiset yrittivät vuokrata oman huoneiston, jota ei tarvinnut jakaa ulkopuolisten kanssa. 1910-luvun puolivälissä työläisperheille avautui mahdollisuus väljempään asuinympäristöön, kun kaupunki perusti työväen esikaupungit Lappiin ja Viinikkaan. Käytännössä oman kodin kustannuksia tasattiin ottamalla alivuokralaisia, eikä asumisen ahtaus kadonnut minnekään.

Yleisen Raittiuskokouksen kansanjuhla Pyynikin kentällä kesällä 1901. Tampereella 1900-luvun alku oli kansalaisyhteiskunnan syntyaikaa ja erilaisia yhdistyksiä toimi runsaasti. Kuva: Ida Nyman, Tampereen museoiden kuva-arkisto.

Tamperelaisten arki oli teollisuuskaupungin arkea. Yli puolet työväestöstä sai elantonsa tehtaista, joiden savupiiput leimasivat muidenkin elämää. Vilkas rakennustoiminta työllisti varsinkin sulan maan aikaan noin viidesosan kaupungin työläisistä. Talvella työttömyys koetteli kaikkein ankarimmin ulko- ja sekatyöläisiä. Herrasväkeä kaupungissa oli suhteellisen vähän. Keskiluokka alkoi vähitellen kasvaa muun muassa kaupunkiin perustettujen koulujen ansiosta. Tampereen keski- ja yläluokka koostui kauppiaista, käsityöläisistä, virkamiehistä ja opettajista.

Tamperelaisten arki oli myös naisten arkea. Tehtaiden ansiosta kaupungin naisenemmistö säilyi ja jopa vahvistui entisestään uuden vuosisadan alussa. Nuoria naisia oli selvästi enemmän kuin miehiä. Muutenkin tamperelaiset olivat nuoria: kaksi työntekijää viidestä oli alle 25-vuotiaita. Tyypillinen kaupunkilainen oli joko perheellinen työmies tai naimaton tehtaalaisnainen. Kasvava opettajattarien joukko muodosti sivistys- ja kulttuurielämän tukipilarin, joka järjesti esitelmätilaisuuksia ja havaintoesityksiä niin lastenkasvatuksesta ja kodinhoidosta kuin raittiudesta ja naisasiastakin.

Kaupunkilaisilla oli vapaa-aikaa ja vapaa-ajanviettomahdollisuuksia enemmän kuin maalaisilla. Tamperelaiset olivat ahkeria yhdistysihmisiä. Raittiusliike, työväenliike ja uskonnolliset tapahtumat kokosivat väkeä yhteen sankoin joukoin. Kokouksia enemmän ihmisiä vetivät liikkeelle juhlat ja muut joukkokokoontumiset. Varsinkin kävelyretket olivat suosittuja. Kun miehet ja sivistyneistön naiset alkoivat luopua säännöllisestä kirkossakäynnistä, työläisnaiset pysyivät uskollisimpana kirkkokansana vielä uuden vuosisadan alkuvuosikymmenillä.

Uusi vuosisata toi kaupunkiin ensimmäiset elokuvateatterit, joiden suosio kauhistutti lasten ja nuorten parissa työskenteleviä kasvattajia. Kirjastot tarjosivat opinhaluisille kehittävää ja kiinnostavaa luettavaa, mutta myös viihdekirjallisuuden suosio kasvoi. Kunnallinen kieltolaki sulki ajoittain viinahanat, mutta anniskelupaikoissa oli herroille tarjolla hienoja juomia. Vaatimattomampaan makuun riitti holipompeli, joka oli halpa, värillisistä viinoista tehty juomasekoitus.