Heikki Kokko
Tampereen Ulkotyöväenyhdistys 1893-1914
[Ulkotyöväenyhdistys]
[Ammattiyhdistyksen kaltaista toimintaa]
[Toiminnan loppuminen]
Vuonna 1893 vailla vakituista työnantajaa olleet ulkotyömiehet perustivat oman yhdistyksensä. Perustamisen taustalla oli pitkälti tehdastyöläisten erilainen sosiaalinen ja juridinen asema. Ulkotyöväenyhdistys pyrki pitämään huolta ulkotyömiesten ja -naisten työehdoista ja huolehtimaan avun tarpeessa olevista jäsenistään.
Ulkotyöväenyhdistyksen jugend-tyylinen talo valmistui Satakunnankadulle vuonna 1908. Rakennuksen suunnittelivat Toivo Paatola ja Kaarlo Lindroos. Vuonna 1917 John Taug osti talon ja avasi seuraavana vuonna elokuvateatteri Olympian. Nykyisin talossa toimii hotelli Pinja. Kuva: Ensio Kauppila, Tampereen museoiden kuva-arkisto.
Ulkotyömiesten perustama radikaalimpi työväenyhdistys
Tampereen ulkotyöväen yhdistystä alettiin puuhaata helmikuussa 1893 kaupungin viemäritöiden työnjohtajan K. A. Leanderin toimesta, joka tunsi hyvin ulkotyöväen aseman ja työolot. Vahvistuksensa yhdistyksen säännöt saivat elokuussa 1893. Ulkotyöväki koostui kaupungeissa töissä olevista ihmisistä, jotka eivät kuitenkaan olleet säännöllisesti yhden ja saman työnantajan palveluksessa. Alunperin ulkotyöväki muodostui kirvesmiesten vanhasta ammattikunnasta, osittain vanhoista käsityöläisistä ja maaseudulta töiden perässä kaupunkiin muuttaneesta väestä.
Työväenliikkeessä oli käynnissä kansanvalistushenkinen ns. wrightiläinen kausi, jonka aikana työväenyhdistysten johtopaikkoja miehittivät työnantajat ja virkamiehet. Ulkotyöväenyhdistyksen perustaminen oli siinä mielessä poikkeus tästä linjasta, että sen toiminnassa oli aktiivisesti mukana heti perustamisen jälkeen ruohonjuuritaso eli itse ulkotyöväki. Tarvetta yhdistykselle oli, koska tehdastyöläisiin keskittynyt wrightiläinen työväenliike ei ajanut tarpeeksi ulkotyöväestön asiaa.
Yhdistyksen puuhamiehet eivät kuitenkaan ilmeisesti luottaneet itseensä, vaan yhdistyksen säännöt laadittiin wrightiläisessä hengessä. Säännöt laadittiin ilmeisesti sellaisen toimikunnan avulla, jossa istuivat suomalaisen klubin jäsenistä mm. E. S Yrjö-Koskinen, O. R. Borg ja K. Viljakainen. Samoja herroja pyydettiin myös seuran johtoon, mutta he kaikki kieltäytyivät. Puheenjohtajaksi valittiinkin työväenluokasta lähtöisin ollut kirjapainonomistaja J. V Hellberg.
|
|
Ulkotyöväenyhdistyksen yhteydet
Kansalaisyhteiskunta
- Tampereen Työväenyhdistys: Ulkotyöväenyhdistyksen pitkäaikainen puheenjohtaja J. V. Hellberg puheenjohtajana vuosina 1900-1901 sekä monivuotienen johtokunnan jäsen.
- Suomalainen klubi: J. V. Hellberg jäsenenä vuosina 1893-1896.
- Raittiusliike: J. V. Hellberg pitkäaikainen raittiusyhdistys Taiston puheenjohtaja.
Lehdistö
- J. V. Hellberg perustamassa kahta paikkakunnan työläislehteä Työmiestä ja Kansan Lehteä.
|
|
Ulkotyöväenyhdistyksen perustamiseen vaikutti moni asia. Vuosina 1859, 1868 ja 1879 oli elinkeinolainsäädäntöön tehty muutoksia, jotka hävittivät vanhan ammattikuntalaitoksen. Elinkeinojen harjoittaminen vapautui ja esim. käsityöläisten määrä kaupungeissa kasvoi. Kaupunkeihin virtasi lisää ihmisiä, jotka eivät saaneet vakituista paikkaa mistään.
Ulkotyöväki olikin taloudellisessa mielessä huonoimmassa asemassa koko työväestöstä. He saattoivat kyllä saada ajoittain hyvääkin palkkaa, mutta ansiot olivat epäsäännöllisempiä kuin esimerkiksi tehdastyöntekijöillä.
Ulkotyöväenyhdistyksen perustamisen ajankohta selittyy myös sillä, että syksyllä 1892 Tamperetta vaivasi ensimmäinen todellinen työttömyysaalto. Työväkeä oli kaupungissa selvästi enemmän kuin työpaikkoja. Puute kasvoi niin suureksi, että talvella 1892-1893 kaupungin täytyi järjestää ensi kertaa sitten 1860-luvun yleisiä hätäaputöitä. Näissä oloissa kurjimmassa asemassa ollut kaupunkiväestön osa kaipasi ymmärrettävästi edunvalvontaa.
Ulkotyöväestö erosi tehdastyöväestöstä myös siinä, että tehdastyöläiset olivat työnantajan isäntävallan alaisia, eivätkä näin ollen saaneet äänestää kunnallisissa vaaleissa. Ulkotyöväenyhdistykseen kuuluvat eivät sen sijaan olleet kenenkään isäntävallan alaisia, vaan saivat äänestää, mikäli heidän vuositulonsa ylittivät tietyn varallisuusrajan. Ulkotyöväestöllä ei tässä tilanteessa ollut edullista olla työnantajien kautta johdetun työväenyhdistyksen yhteydessä. Siksi onkin ymmärrettävää, että suomalaisen puolueen ja -klubin edustajat olivat puuhaamassa ulkotyöväenyhdistykselle sääntöjä. Ulkotyöväestön poliittisen aktiivisuutensa kohottaminen palveli kiinteästi suomalaista puoluetta, joka kamppaili paikallisvaaleissa ruotsinkielisiä ja raittiusliikettä vastustavia kauppiaita vastaan. Äänioikeustilanne muuttui vasta vuonna 1898, kun tehtaalaisetkin saivat äänioikeuden.
Tampereen ulkotyöväenyhdistyksen ensimmäinen puheenjohtaja J. V Hellberg oli itseoppinut mies, jonka sivistystä oli varmasti edistänyt hänen työnsä kirjanpainajana. Hän tutustui 1890-luvun alkuvuosina sosialismin aatteeseen ja hänen mukanaan ulkotyöväenyhdistys tuli luokkatietoisemmaksi jopa niin, että Väinö Voionmaa on kirjoittanut ulkotyöväenyhdistyksen edustaneen "voimaperäistä, luokkatietoista ja häikäilemätöntä toimintaa Tampereen työväenliikkeessä". Epäilemättä Ulkotyöväenyhdistys erottuikin Tampereen työväenliikkeessä ainakin siinä, ettei sen johto ollut maisterien käsissä kuten Tampereen työväenyhdistyksellä vielä tuohon aikaan. Hellberg toimi ulkotyöväenyhdistyksen johdossa vuoteen 1907 asti.
|
