Tampereen Ulkotyöväenyhdistys 1893-1914

Toiminnan loppuminen

Ulkotyöväenyhdistyksen talossa toimi ensimmäisen maailmansodan aikana Tampereen sotilassairaala numero neljä. Kuva on otettu toimenpidehuoneesta. Kuva: Atelier Laurent, Tampereen museoiden kuva-arkisto.

Tampereen ulkotyöväenyhdistys lakkautettiin vuonna 1914. Yhdistyksen maksavien jäsenien määrä oli laskenut niin pieneksi, ettei toimintaa enää kannattanut jatkaa. Oman talon rakentaminen ja sen ylläpito oli tullut kalliiksi Ulkotyöväenyhdistykselle, eikä yhdistyksen taloutta hoidettu huolellisesti. Tästä ehkä pahimpana esimerkkinä oli yhdistyksen rahastonhoitajan kavallus, jonka summa nousi yli kahteen tuhanteen silloiseen markkaan.

Toisekseen merkittävä syy toiminnan hiipumiseen saattoi olla tamperelaisen työväenliikkeen merkkimiehen J. V. Hellbergin siirtyminen syrjään yhdistyksen toiminnasta vuonna 1907. Hän oli ollut Ulkotyöväenyhdistyksen todellinen voimahahmo, jolla oli suhteita moneen paikkaan. J. V. Hellberg muutti vuonna 1906 Toijalaan ja siirtyi Nuorsuomalaisten riveihin.

Ulkotyöväenyhdistys perustettiin monella tavalla Tampereen Työväenyhdistyksen vastavoimaksi. Perustajat kokivat Tampereen Työväenyhdistyksen johdon olleen "herraskaisissa" käsissä. Tämä ns. wrightiläinen vaihe loppui kuitenkin jo 1800-luvun lopulla. Myös ulkotyöläisiä ja tehdastyöläisiä erottanut äänioikeusasia muuttui, kun vuonna 1898 myös tehdastyöläiset saivat äänioikeuden. Tehdastyöläiset olivat myös heränneet ajamaan omaa etuaan ja järjestäytyneet Työväenyhdistykseen, jonka jäsenmäärä kasvoi voimakkaasti 1900-luvun alussa. Näin ollen monet työväenyhdistyksiä toisistaan erottaneet asiat olivat poissa ja näiden erojen pohjalta synnytetyn Ulkotyöväenyhdistyksen toiminta muuttunut päämäärättömäksi. Lisäksi vuoden 1905 suurlakko ja seuraavan vuoden eduskuntauudistus olivat muuttaneet työväenyhdistyksen luonnetta. Alamaisten muuttuminen kansalaisiksi vaati nyt työväenliikkeeltä yhtenäisyyttä yhteisten asioiden ajamisessa.

Tampereen Ulkotyöväenyhdistys kuopattiin jo hieman yli kaksikymmentävuotiaana. Sen merkitys oli kuitenkin siinä, että se perustamisensa jälkeen joutui toteuttamaan toimintaansa ruohonjuuritasolta käsin eli päätöksiä tekivät työläiset itse. Ulkotyöväenyhdistys pyrki myös virittelemään jäsenilleen omaa sosiaalista turvaverkkoa, aikana jolloin liberalismin hengessä toiminut yhteiskunta ei siihen pyrkinyt.