Tampereen Ulkotyöväenyhdistys 1893-1914

Ammattiyhdistyksen kaltaista toimintaa

Ulkotyöväenyhdistys ei keskittynyt ensisijassa politiikkaan, vaan ajoi toiminnassaan ennen kaikkea ammatillisen työväenliikkeen asiaa. Sen suojissa toimikin monia ulkotyöväen ammattiosastoja. Esimerkiksi vuonna 1911 toiminnassa olivat kirvesmiesten, sekatyöntekijöiden, muurarien, uunityöntekijöiden, asfaltti- ja sementtityöntekijöiden, äitien, ajurien ja palvelijoiden sekä kutojien ammattiosastot.

Ulkotyöväenyhdistyksen talo rakennettiin lähelle työväen asumuksia Kyttälässä. Kuvassa kyseinen talo näkyy Tuomiokirkon vasemmalla puolella. Kuva: Tampereen museoiden kuva-arkisto.

Ulkotyöväenyhdistyksen jäsenien polttavimpana ongelmana olikin työttömyys. Yhdistys toimi sen puolesta, että kaupunki asettaisi esteitä maaseudulta tulevalle kilpailulle eli työmiehille, jotka kävivät maalaiskunnista Tampereella töissä.

Ulkotyöväenyhdistys pyrki huolehtimaan jäsenistöstään aikana, jolloin yhteiskunta ei sosiaalista turvaverkkoa tarjonnut. Yhdistys perusti jäsenilleen sairaus- ja hautausapukassan sekä työnvälitystä. Lisäksi se tarjosi hengenravintoa iltamien sekä kirjasto- ja teatteritoiminnan yhteydessä.

Perustettu Ulkotyöväenyhdistys majoittui ensin vuonna 1893 raittiusyhdistys Taiston taloon. Huoneiston vuokra kuitenkin kohosi ja yhdistys muutti Työväentalolle vuonna 1896. Vuonna 1907 yhdistys aloitti oman talon rakentamisen, joka valmistuikin seuraavana vuonna kaupungin antamalle lahjatontille.

Ulkotyöväenyhdistys kasvoi nopeasti, sillä ensimmäisenä vuonna 1893 jäseniä oli 168 ja toisena jo 368. Jäsenmäärä kuitenkin väheni vuosisadan loppuun tultaessa. Suurlakon jälkeen toiminta oli uudella aallonharjalla, kun jäsenmäärä kipusi 400:taan. Sen jälkeen toiminta alkoi uudesta talosta huolimatta nopeasti hiipua, sillä vuonna 1910 jäseniä oli enää 62. Toiseksi viimeisenä vuotena isossa talossa toimintaa piti yllä vain 17 jäsenmaksunsa maksanutta. Viimeisenä vuotena 1914 jäseniä oli enää kymmenen.