Suurlakko

Eduskuntauudistus ja työväenluokka

20.11. "Me seisomme vereen asti puolueittain katkeroituneina suunnattomat mullistukset edessämme. Vanhat pyörät ovat vielä raiteilla, mutta kauanko?" (K. Tiililän päiväkirja)

Vuoden 1905 lopulla järjestetyt ylimääräiset valtiopäivävaalit tuottivat perustuslaillisille selvän voiton kaikissa säädyissä. Jäätyään valtiopäivien ulkopuolelle sosialidemokraattien puoluehallinto organisoi joukkonsa mahdollisimman tehokkaasti. Paikalliset työväenyhdistykset saivat tehtäväkseen perustaa suurlakkokomiteoita mahdollisen uuden suurlakon varalta ja lakon aikaan järjestystä ylläpitäneistä punakaarteista muodostettiin yhteiskunnallisia painostusryhmiä. Komiteat ja punakaartit muodostivat vanhojen työväenyhdistysten rinnalle uuden, aktiivisesti toimivan piirin. Puoluehallinnon tavoitteena oli ajaa äänioikeusuudistusta ja yksikamarista eduskuntaa, mutta voimansa tunnossa oleva työväestö oli yhä vallankumouksellisissa tunnelmissa ja pelättiin jopa, ettei puolue pystyisi pitämään aktivoitunutta ja suuresti kasvanutta joukkoaan kurissa. Ennen lakkoa tehdatyöläisten järjestäytymisaste oli ollut Tampereella melko alhainen, mutta suurlakon jälkeen työväenyhdistyksen jäsenmäärä Tampereella kasvoi peräti kuusinkertaiseksi. Muualla maassa luvut yleisesti ottaen kaksinkertaistuivat. Tampereen perustuslaillisten piirissä ei katsottu tehtaalaisten laajamittaista järjestäytymistä erityisen hyvällä, ja jo tulehtuneet suhteet viilenivät tyystin keväällä 1906, kun Tampereen Pellavatehtaalla ja Lapinniemen tehtaalla käytiin tuhansia työntekijöitä kattanut työtaistelu. Tehokkaasti organisoidun työväestön uusi, luokkatietoinen asenne asettui selvästi porvarillisia puolueita vastaan.

Lapinniemen tehtaan työväki poistumassa tehtaalta lakon alettua keväällä 1906. Kuva: T. Sommers, Tampereen museoiden kuva-arkisto.

Valtiopäiväuudistus eteni vauhtiin päästyään nopeasti ja jo 1906 heinäkuussa keisari vahvisti uuden vaalilain ja valtiopäiväjärjestyksen. Valtiopäiväuudistus oli erittäin radikaali. Säätyjärjestelmästä siirryttiin kerralla yksikamariseen eduskuntaan, vaikka monissa kansanvaltaisissakin maissa oli yhä käytössä kaksikamarijärjestelmä. Äänioikeus ulottui koskemaan kaikkia 24 vuotta täyttäneitä, naiset mukaan lukien. Missään muussa Euroopan maassa ei naisilla äänioikeutta ollut. Sosialidemokraattien piirissä mielellään nähtiin omien suurten mielenosoitusten edistäneen uudistuksen läpimenoa ja valtiopäiväuudistus tulkittiinkin ilman väkivaltaa tapahtuneeksi vallankumoukseksi.