Suurlakko 1905 Tampereella päivästä päivään

Suurlakon aikainen joukkokokous Kauppatorilla 5.11.1905. Kuva: Theodor Sommers, Tampereen museoiden kuva-arkisto.

Sunnuntai 29.10.

Tietoja Venäjällä alkaneesta suurlakosta alkoi saapua Tampereelle. Tampereen työväenyhdistyksen aktiivit järjestivät työväentalolla vastalausekokouksen sen vuoksi, että Suomen rautatieläiset eivät olleet yhtyneet Venäjän rautatieläisten lakkoon. Työväki siirtyi kauppatorille eli nykyiselle keskustorille, jossa pidettiin puheita, lausuttiin runoja ja lähetettiin paheksuva sähkösanoma rautatieläisille. Paikalla oli vähintään 15 000 henkeä.

Maanantai 30.10.

Kello 19 pidettiin kokous työväentalolla, josta lähti kulkue rautatieasemalle. Junat pysäytettiin ja valittiin 12-jäseninen lakkokomitea. Siihen tulivat asemamies A.F. Fihlman (Ruissalo), vahtimestari Karl Hj. Johansson (Jokisalo), maisteri I. V. Kaitila, ajomies H. Koskinen, työnvälitystoimiston johtaja A.A. Lagerström (Salakari),kaupanhoitaja Heikki Lindroos, runoilija Kössi Lindström (Kaatra) toimittaja Yrjö Mäkelin, toimittaja Yrjö Sirola, kauppias Heikki Tanner, taloudenhoitaja Emil Viljanen ja levyseppä Aku Vuorela. Komiteaan valitut olivat työväenyhdistyksen ja ammattiosastojen johtomiehiä, ja suurlakkohanke oli muutenkin suureksi osaksi työväenliikkeen käsissä. Naisia komiteaan ei valittu, mutta virhe korjattiin samana iltana työväentalolla, jossa siihen valittiin lisäksi 10 naista. Väki huusi iskulauseita, joista voimallisimmin "Alas kapakat".

Tiistai 31.10.

Yöllä pysäytettiin lisää junia. Suurlakkokomitea valitsi yöllä puheenjohtajakseen A.A. Lagerströmin ja sihteerikseen Yrjö Sirolan. Komitea päätti esittää kolmen päivän suurlakkoa, joka alkaisi aamulla klo 9. Aamulla kauppatorilla kokoontuivat valtavat kansanjoukot. Kokous hyväksyi komitean laatimat ponnet, ja suurlakko alkoi aamupäivän aikana. Klo 13.30 torilla pidettiin uusi kansankokous, jossa hyväksyttiin lakon valtiolliset vaatimukset. Suurlakon aikaista järjestystä ylläpitämään perustettiin 150 miehen vahvuinen kunnalliskaarti, jonka johtajaksi valittiin Yrjö Mäkelin. Kaupunginhallintoa hoitamaan asetettiin 10-jäseninen kunnallishallitus. Kaupunginvaltuusto kokoontui tämän jälkeen kiireesti klo 14 ja asetti puolestaan lakon aikaiseksi hallintoelimeksi 20-jäsenisen komitean, johon myös torikokouksessa valitun kunnallishallituksen 10 jäsentä valittiin. Valtuusto hyväksyi kokouksessaan seitsemän pontta, joista yksi oli vaatimus kansalliskokouksen koollekutsumisesta.

Keskiviikko 1.11.

Klo 10 alkoi kansankokous kauppatorilla. Innostus oli ylimmillään, ja Väinö Voionmaan sanoin "kansa leikki kuningasta täysin rinnoin nauttien vallankumouksen hurmaa ja unohtaen vallankumouksen vaarallisuuden". Kokous hyväksyi Yrjö Mäkelinin suurlakkokomitean nimissä laatiman Julistuskirjan Suomen kansalle eli punaisen julistuksen. Sen keskeiset vaatimukset olivat: 1) Venäjän sortotoimet lopetettava, 2) kansalliskokous kutsuttava koolle ja 3) toteutettava yleinen ja yhtäläinen äänioikeus. Punaista julistusta viemään Helsinkiin valittiin lähetystö. Suomen lipun liehuessa raatihuoneen katolla torille kokoontuneet n. 40 000 henkeä lauloivat Marseljeesin. Lakkolaiset töhrivät punamultamaalilla venäjänkieliset katujen ja virastojen kilvet. Kunnalliskaartin nimi muutettiin kansalliskaartiksi. Työväenliikkeen lisäksi myös Tampereen perustuslailliset hyväksyivät punaisen julistuksen, ja sosiaalidemokraattien ja perustuslaillisten välisen yhteistyön lujittamiseksi perustettiin Yhteishyvän valiokunta. Näin myös porvarillisen puolen nuorsuomalainen siipi oli tullut näkyvästi mukaan suurlakkoon.

Torstai 2.11.

Alkoi suurlakon kolmas päivä. Päivällä klo 12 pidetyssä kansankokouksessa innostus oli vielä suuri: kuultiin suurlakkokomitean kansalle omistama puhe ja raittiuskansan vaatimukset. Klo 16 alkoi uusi kansankokous, jossa luettiin työnantajien kirjelmä. Siinä muistutettiin, että lakko oli alunpitäen sovittu kolmipäiväiseksi. Työnantajat suostuisivat maksamaan työväelle kuluneelta kolmelta päivältä puolet palkasta, mutta vain, jos työväki palaisi perjantaina töihin. Tampereen suurlakkokomitea esittikin kansankokoukselle lakon väliaikaista lopettamista perjantaiksi ja lauantaiksi. Muualla lakko kuitenkin jatkui, ja Helsinkiin lähteneeltä lähetystöltä saapui sähkösanoma, jossa vaadittiin lakkoa jatkettavaksi myös Tampereella. Kansankokous oli kuitenkin jo ehtinyt päättää töihin menosta, eikä päätöstä enää peruttu. Illalla lakon paikallista lopettamista juhlistettiin suurella "vapauden juhlalla". Juhlakulkue lähti liikkeelle klo 19 työväentalolta edeten Hämeenkatua itään. Kulkue oli niin pitkä, että tulisoihtuja etunenässä kantava kansalliskaarti oli ehtinyt kiertää Tammelantorin kautta Satakunnan sillalle, kun tiiviin kulkueen loppupää oli vielä Hämeensillalla. Väki kokoontui sitten kauppatorille, jossa veisattiin virsi Jumala ompi linnamme, kuultiin puheita ja päätettiin juhla Maamme-laululla.

Perjantai 3.11.

Aamulla ihmiset palasivat Tampereella töihin, vaikka suurlakko muualla Suomessa jatkui. Kansalliskaartista, johon kuului 364 miestä, muodostettiin 100 miehen "vakituinen väki", joka jatkoi järjestyksenpitoa kaupungissa. Muut kaartilaiset palasivat töihin. Suurlakkokomitea tiedusteli työnantajilta, saisiko työväki palkkaa, jos valtiollinen lakko vielä alkaisi uudelleen. Työnantajat eivät antaneet suoraa vastausta.

Lauantai 4.11.

Tilanne oli sekava. Muualla lakko jatkui, ja myös Tampereella vaatimukset lakkoon palaamisesta voimistuivat. Suurlakkokomiteaa arvosteltiin päättämättömyydestä ja liiasta työnantajien myötäilystä. Kritiikkiä esitettiin erityisesti ulkotyöväenyhdistyksen taholta. Illalla pidetyssä torikokouksessa komitea pyysi lisävoimia, ja siihen valittiinkin 15 uutta jäsentä. Suoritetussa koeäänestyksessä selvä enemmistö oli lakon kannalla, mutta mitään päätöksiä asiassa ei tehty. Työväenliikkeen ohella myös perustuslailliset olivat hajallaan. Heidän piirissään arvostelua herätti erityisesti punaisen julistuksen hyväksyminen.

Sunnuntai 5.11.

Tilanne kävi entistä sekavammaksi. Helsingistä saatiin tietoja, joiden mukaan Tampereen punainen julistus oli siellä kansankokouksessa hyväksytty ja sen mukaisesti oli alettu puuhata väliaikaisen hallituksen valintaa. Porvarillisella puolella työväenliikettä syytettiin kansan sisäisten vastakohtaisuuksien lietsomisesta ja yksipuolisista valtapyrkimyksistä. Perustuslaillisten ja sosiaalidemokrattien välit kiristyivät. Tampereella pidettiin kansankokoukset sekä aamu- että iltapäivällä, mutta lakon jatkamisesta ei päästy yksimielisyyteen. Suurlakkokomitea sai kannatuksen ehdotukselleen, että seuraavana aamuna Tampereella ei mentäisi töihin, vaan kokoonnuttaisiin torille äänestämään lakkoasiasta. Illansuussa Helsingistä saatiin tieto, että siellä oli asetettu väliaikainen hallitus, johon oli valittu Tampereelta kolme jäsentä: perustuslaillisia edustavat runoilija Severi Nyman (Nuormaa) ja maisteri Erkki Reijonen sekä sosiaalidemokraattinen toimittaja Yrjö Sirola. Nämä lähtivät suuren väkijoukon saattelemana klo 18 erikoisjunalla pääkaupunkiin.

Maanantai 6.11.

Kansankokous alkoi edellisen päivän päätöksen mukaisesti klo 11 kauppatorilla. Lakon jatkamisesta järjestettiin kansanäänestys siten, että lakkoa kannattavat kokoontuivat torin eteläpuolelle ja sitä vastustavat pohjoispuolelle. Enemmistö valitsi eteläpuolen, ja suurlakko päätettiin aloittaa kaupungissa uudelleen. Helsingin uutiset sekoittivat kuitenkin jälleen tamperelaisten suunnitelmat. Tuli tieto, että keisari oli antanut manifestin, jossa sortotoimet oli kumottu ja luvattu kutsua koolle valtiopäivät päättämään kansanedustuslaitoksen uudistamisesta. Toinen tieto kertoi, että lakko Helsingissä oli päätetty lopettaa. Näiden tosiasioiden edessä suurlakkokomitea esitti kansankokoukselle, että lakko lopetettaisiin. Kokous hyväksyi ehdotuksen, kaupunki sai illalla lakon päättymisen kunniaksi juhlavalaistuksen ja väki palasi töihinsä maanantain ja tiistain kuluessa. Koulut aloittivat kuitenkin vasta keskiviikkona.