Suurlakko

Maltillisen Mäkelinin punainen julistus

30.10. "Nyt on se siis jo tullut tännekin se kuulu suurlakko! Äskettäin ryntäsi Työväentalolta kiljuva joukko rautatielle ja pysäytti liikkeen. Helsingissä on ylioppilasten keskuudessa lakko, paitsi suomenmieliset eivät ole siihen yhtyneet. Uhkauksia jos jonkinlaisia kuulee. Maltillisilla aineksilla ei ole mitään toimintaohjelmaa." (K. Tiililän päiväkirja)

Venäjän lakkoliike levisi pian Suomeen ja heti Viipurin jälkeen Tampereelle. Tampereella kansankokoukset olivat alkaneet jo 29. päivä, ja 31.10. Tampereen Kauppatorilla (nyk. Keskustori) pidetyssä kansalaiskokouksessa julistettiin suurlakko alkaneeksi. Lakon päätettiin kestävän kolme päivää. Tampereella oltiin erityisen optimistisia Venäjän vallankumouksen suhteen, sillä kaupungissa olevat venäläiset santarmit olivat huomattavasti vähälukuisempia kuin pääkaupungissa, ja heidät vangittiin helposti. Tästä syystä täydellisen autonomian saaminen vaikutti Tampereella todennäköiseltä, ja yli puoluerajojen punnittiin mahdollisuuksia jopa kokonaan irtautua Venäjästä. Tampereen lakon takana olleita paikallista työväenyhdistystä ja perustuslaillisia yhdistivät paitsi valtakunnalliset tavoitteet, myös pidempään jatkunut yhteistyö vanhasuomalaisten kukistamiseksi myös kunnallispolitiikassa.

Punainen julistus (yläosa). Lähde: Tampereen kaupunginarkisto. Punainen julistus kokonaisuudessaan.

Perustuslaillisten ja työväen välille syntynyt vallankumousrintama alkoi kansallisella tasolla lähes heti rakoilla. Huolimatta rintaman rakoilusta valtakunnallisella tasolla, Tampereella uskottiin yhä laajalti vallankumoukseen. Hyvistä suhteistaan perustuslaillisiin tunnettu ja maltillisena pidetty Kansan Lehden päätoimittaja Yrjö Mäkelin laati seuraavan yön aikana "innostuksen hetkenä" vallankumousjulistuksen, jonka 1.11. runoilija Kössi Lindström luki Tampereen Kauppatorilla sijainneelta Raatihuoneen parvekkeelta. Mäkelinin punaiselle paperille painettu nk. punainen julistus oli taitavasti kirjoitettu ilmaus työväen vaatimuksista. Sen keskeinen sisältö oli suomettarelaisen senaatin erovaatimus ja perustuslakia säätävän kansalliskokouksen koollekutsuminen yleiseen ja yhtäläiseen äänioikeuteen perustuen. Julistuksessa vaadittiin myös valtiollisen uudistuksen toteuttamista niin, että suomalaisille myönnettäisiin ehdoton kansalaisvapaus käsittäen kokoontumis-, yhdistys- ja sananvapauden. Taktisesti Mäkelin oli kuitenkin jättänyt vaatimuksen yksikamarisesta eduskunnasta julistuksen ulkopuolelle. Näin Tampereella useimmat perustuslailliset hyväksyivät julistuksen ja Helsinkiin lähtenyt toimikunta sai 3.11. myös pääkaupungissa hyväksynnän ohjelmalle.