Suurlakko

Helmikuun manifestista marraskuun manifestiin

4.11. "Tavattoman jännittävä päivä, sillä lakon ja vallankumouksellisten käsistä rupeaa täällä valta luisumaan ja heidän on sitä tuettava jollakin ankaralla teolla. ... Valtiopäivät hyväksytty, suuri anomus hyväksytty, kaikki saatu mitä saatavissa on, mutta sosialidemokraatit ei hyväksy. Kaikki perustuslailliset, jotka kumoukseen yhtyivät, peräytyvät. Luokkataistelu alkaa." (K. Tiililän päiväkirja)

Tampereella lakon oli alunperin julistettu kestävän kolme päivää. Lakon kolmantena päivänä, 2.11. Kauppatorille kokoontunut kansalaiskokous päätti keskeyttää lakon seuraavaksi päiväksi, joka oli työläisten palkkapäivä. Samana päivänä Tampereen vallankumousrintama alkoi muutenkin repeillä, kun perustuslaillinen liike jakaantui kahtia: radikaali siipi kannatti punaisen julistuksen mukaista kumouksellista kansalliskokousta, maltilliset olivat taipuneet takaisin laillisten valtiopäivien kannalle. Myös Tampereen Suomalainen Klubi oli harkinnut pitkään vallankumousjulistuksen hyväksymistä, mutta perustuslaillisten hajaannuttua se laati oman ohjelmansa. Valtakunnallisesti Tampereen suomalaisen puolueen ohjelma oli perustuslaillisia edistyksellisempi vaatiessaan yksikamarista eduskuntaa, mutta Tampereella perustuslailliset säilyttivät jyrkemmän asenteen uudistuksiin kuin muualla maassa. Puolueen maltilliset, myöhemmin koko puolue jakoikin pitkälti suomalaisen puolueen tavoitteet eduskuntauudistuksesta.

Kun tsaari 4.11. allekirjoitti marraskuun manifestin, oli lakko ollut Tampereella jo muutaman päivän keskeytettynä, ja lakon lopettaminen tyytymättömyydestä huolimatta kävi suhteellisen kitkattomasti. Työväen puolueen suhteet perustuslaillisiin säilyivät Mäkelinin johdolla Tampereella yhä hyvinä, ja jo 9.11. perustuslailliset tekivätkin kaupungin työväelle edullisen ehdotuksen tulevia valtiopäivämiesvaaleja koskien. Osallistuminen vuoden lopulla pidettäviin vaaleihin jakoi kuitenkin työväestön mielipiteitä, ja lopulta marraskuussa järjestetyssä Sdp:n puoluekokouksessa päätettiin ryhtyä ajamaan vaalilakkoa, Mäkelinin voimakkaasta vastustuksesta huolimatta. Puoluekokouksessa katsottiin, että ulkoparlamentaarisena painostusryhmänä työväki pystyisi parhaiten edistämään yksikamarisen eduskunnan muodostamista. Kieltäytyminen yhteistyöstä ja työläisten valitsema aggressiivinen linja katkaisi perustuslaillisten ja Tampereen työväenyhdistyksen pitkään jatkuneen yhteistyön.

Kuva: Kaarlo Tiililän arkisto, Tampereen kaupunginarkisto.