Johan Wilhelm Snellmanin 100-vuotisjuhla vuonna 1906

Juhlan kulku

Kaupungintalo oli arkkitehti Birger Federleyn suunnittelemassa juhla-asussa. Pitkin talon ulkoseiniä kiemurtelivat havuköynnökset ja kerrosten väliin oli ripustettu sinivalkoisia tähdekkeitä. Rakennuksen ulkoseinien ympärille oli pystytetty kuusia. Katolla roikkuvista suurista viireistä toisessa oli Suomen ja toisessa Tampereen vaakuna. Kuva: Tampereen museoiden kuva-arkisto.

Snellmanin 100-vuotispäivä teki kaikessa juhlallisuudessaan suuren vaikutuksen aikalaisiin. Juhlaa seuranneena päivänä Aamulehti ylisti Snellmanin satavuotisjuhlaa suurimmaksi kansalliseksi juhlapäiväksi, jota oli koskaan vietetty. Juhlapäivänä tehtaat ja kauppaliikkeet sulkivat ovensa jo puoliltapäivin ja koululaisilla oli vapaapäivä.

Kaupunki oli koristeltu juhla-asuun. Suurimpien liikkeiden ikkunoilla oli Snellmanin rinta- ja muotokuvia kukkasin ja köynnöksin koristeltuna. Sadat sinivalkoiset ja tuolloin vielä käytössä olleet punakeltaiset Suomen liput juhlistivat näkymää. Näyttävin kaikista rakennuksista oli kaupungintalo, jonka koristelusta vastasi arkkitehti Birger Federley.

Porvarillisten yhdistysten yhteisjuhla alkoi Keskustorilla klo 14. Juhlassa kuultiin puheita ja kuorolaulua. Lopuksi järjestettiin yhteinen kulkue, joka marssi ensin Hämeenkatua pitkin Tammelan torille, josta matka jatkui Kullervonkadun ja Satakunnankadun kautta Bulevardille eli Hämeenpuistoon. Sieltä marssi kääntyi Kauppakadulle takaisin kohti Keskustoria, jossa kohotettiin yhteinen Maamme laulu. Tampereen Sanomat arvioi marssiin osallistuneiden määräksi noin 2500 ihmistä. Vielä illalla Tampereen vapaaehtoinen palokunta järjesti kaupunkia kiertelevän soihtukulkueen.

Samaan aikaan porvariston tilaisuuden kanssa kokoontui työväki omaan juhlaansa Tahmelan harjulle. Ohjelmassa oli soittoa ja laulua, sekä Kössi Kaatran juhlaruno. Lopuksi juhlayleisö järjestäytyi rivistöiksi, joka lähti marssiin kohti kaupungin keskustaa. Reitti kulki Satakunnan- ja Rautatienkadun kautta Hämeenkadulle, josta kulkue suunnisti Työväenyhdistyksen talolle. Tampereen Sanomat arvioi, että työväestön marssilla oli noin 300 osanottajaa enemmän kuin porvariston kulkueessa.

Snellmanin 100-vuotisjuhlallisuuksista tulikin eräänlainen suurlakon jälkeinen uusi näytös, jossa esiteltiin eri osapuolien joukkovoimaa. Jo lakon päivinä esiin tullut kansallisen eheyden puute näkyi, työäestön ja porvariston juhliessa eri puolilla kaupunkia. Porvaristo ei pysynyt kuitenkaan sisäisesti yhtenäisenä koko päivää, sillä illalla oli lähes jokaisella klubilla ja seuralla omat Snellman-juhlansa. Työväestö sen sijaan pysyi koko päivän sisäisesti yhtenäisenä, kun punainen kaarti, naiskaarti, työväen- ja ulkotyöväenyhdistys sekä kaikki ammattiosastot juhlivat yhdessä myös illalla.

Suurlakon aikana alkanut jakaantuminen jatkui Snellmanin 100-vuotisjuhlassa, kun Porvarilliset seurat ja yhdistykset pitivät ulkoilmajuhlansa Keskustorilla ja työväki Tahmelan harjulla. Lähteet: Tampereen Sanomat 12.5.1906 & Kansan Lehti 12.5.1906.