Johan Wilhelm Snellmanin 100-vuotisjuhla vuonna 1906

Sukunimien suomalaistaminen

Tamperelaiset sanomalehdet julkaisivat pitkiä listoja nimensä suomalaistaneista henkilöistä. Kuvassa ote Kansan Lehden listasta. Lähde: Kansan Lehti 12.5.1906.

J. W. Snellmanin 100-vuotispäivä oli merkkihetki myös kansanliikkeelle, joka ajoi kaikkien ei-suomenkielisten sukunimien suomalaistamista. Aloitteen tekijänä asiassa oli Vihtori Peltonen, joka tunnetaan paremmin kirjailijanimellä Johannes Linnankoski. Hän oli ajanut asiaa jo 1800-luvun puolella, mutta hanke otti tuulta purjeisiinsa vasta ensimmäisen venäläistämiskauden ja suurlakon jälkeisessä vapautuneessa ilmapiirissä. Linnankoski julkaisi maaliskuussa 1906 vetoomuksen, jonka tavoitteena oli Snellmanin 100-vuotispäivänä huipentuva suuri nimenmuutosliike.

"Nyt on vihdoin aika nousta ja viedä perille se, mikä on tähän asti tekemättä jäänyt. Ja viedä se kerrassaan, yhtä aikaa koko maassa, jokaisessa Suomen kolkassa. Joukkoliikkeellä on aina yhtenäisyyden tenhoisa voima. Yksityistä ei ujosta, ei arveluta, kun tietää satojen muiden tekevän samoin. On vain yksi tunto, yksi tahto, joka julistaa tuhansista suista: tähän saakka, ei edemmäksi - olen suomalainen, nimeltäni, mieleltäni ja kieleltäni."

Kampanjaa alkoivat edistämään Kotikielen Seura, Suomalainen Nuija ja Ylioppilaiden Keskustelujärjestö. Nämä kaikki olivat akateemisia järjestöjä, joissa olivat edustettuina sekä vanhasuomalaiset että nuorsuomalaiset. Nimenmuuton helpottamiseksi ja kielen puhtauden vaalimiseksi julkaistiin listoja, joista ilmeni vaihtoehtoisia nimiä vanhojen vierasperäisten tilalle.

Nimien suomalaistaminen oli todellinen joukkoliike, sillä kaiken kaikkiaan Snellmanin 100-vuotispäivän aikaan nimensä suomensi lähes 35000 henkilöä. Useimmat vaihdetut sukunimet olivat alkuperältään ruotsinkielisiä. Luku on sinällään epätarkka, sillä useissa perheissä ilmoitettiin vain isän nimenmuutos. Oikeampi nimensä vaihtaneiden lukumäärä lienee noin 100 000.