Johan Wilhelm Snellmanin 100-vuotisjuhla vuonna 1906

J. W. Snellman eri osapuolien näkökulmista

Johan Wilhelm Snellman 1806-1881. Kuva: Tampereen museoiden kuva-arkisto.

Ajan sanomalehtien suhtautuminen Snellmanin 100-vuotisjuhlaan on hyvä kurkistusikkuna suurlakon jälkeiseen politiikan kenttään. Lehtisensuuri oli hellittänyt ja uudet sosiaaliset uudistukset olivat oven takana. Näin Snellmania muisteltiin:

Vanhasuomalaisille taistelija ruotsalaisuutta vastaan

Aamulehdelle J. W. Snellman oli ennen kaikkea suurmies, joka aloitti taistelun ruotsalaisuutta vastaan. Sen mukaan "tämän maan ruotsalainen sivistys on aina ollut sama kuin tänäkin päivänä: suomalaisuuden vainooja, häpäisijä ja kuristaja". Se puhui ruotsinkielisten "aineellisesta holhousvallasta", joka "pönkittelee asemiaan" tänäkin päivänä.

Vihamielisessä kirjoituksessaan ruotsinkielisiä kohtaan Aamulehti totesi, että Snellmanin aloittama työ kaipaa vielä sitkeää uurastamista, ennen kuin "tämä kansa ja sivistynyt sääty on yhtä juurta ja runkoa". Aamulehden ote oli siis paitsi voimakkaan kielipoliittinen, niin myös vahvasti ylhäältä alas kansaa valistava. Asia ilmenee myös Tampereen Suomalaisen Yhteiskoulun rehtorin Kaarlo Tiililän Aamulehdessä julkaistussa puheessa, jonka mukaan suomalaisuuden aate on "kansan sisimmän olemuksen pelastamista".

Ruotsinkielisille väärinymmärretty isänmaanystävä

Tammerfors Nyheter kirjoitti myös pääkirjoituksessaan J. W. Snellmanista. Lehden mukaan Snellman oli suurmies, mutta ihmisiä on johdettu harhaan Snellmanin suhteesta kielikysymykseen. Lehden mukaan Snellman ei tunnustanut mitään kielivihaa ja jos hänellä oli taipumus pitää jotain kieltä parempana oli se ruotsi, joka oli hänen äidinkielensä. Yhtä kaukana lehti totesi Snellmanin olleen fanaattisista nationalisteista, jotka kutsuivat ruotsinkielisiä "vieraiksi". Nämä olivat Tammerfors Nyheterin mukaan Snellmanin opetuksia, jotka ovat tulleet pahiten väärinymmärretyiksi.

Nuorsuomalaisille aikansa aktivisti

Nuorsuomalaiselle Tampereen Sanomille J. W. Snellman oli aikansa aktivisti, joka mieluummin taisteli kuin eli orjan elämää. Lehti teki voimakkaita vertauksia Snellmanin ajan oman aikansa venäläistoimien välillä. Sen mukaan Snellman nousi kansallishengen ja kansallisen itsetietoisuuden kohottajaksi uneliaassa ja tahdottomassa ilmapiirissä. Tekstistä huokui rinnastukset perustuslaillisten harjoittamaan vastarintaan ja sen tuloksiin, jotka olivat venäläistoimien tauottua kaikkien nähtävillä. Snellman sai Tampereen Sanomilta kunnian suomalaisuuden uudelleen synnyttäjänä, jonka opetuksena oli, että kansan on elämässään luotettava ainoastaan omaan itseensä.

Työväestölle isänmaallinen vapaustaistelija

J. W. Snellman oli Kansan Lehden mukaan isänmaallinen vapaustaistelija, joka ymmärsi vapauden käsitteen paljon laajemmin kuin nykyiset sivistyneistön manttelinperijät. Kansan Lehden mukaan suomalaisuus heitti herätessään harteiltaan ruotsalaisen sortovallan, ja järjestettävä työväestön oma Snellman-juhla osoittaa porvaristolle, että Snellmanin aloittama suomalaisen kansallisuuden vapaustaistelu ei vielä ollut rehellisesti loppuun viety. Omilla juhlillaan työväestö halusi Kansan Lehden mukaan osoittaa, että myös se käsittää suomalaisen kansallisuuden laajemmin kuin porvaristo.

Muutamaa päivää myöhemmin Kansan Lehdessä pohdittiin vielä Snellmanin ja sosialismin suhdetta. Lehden mukaan osapuolia yhdisti taistelu tasa-arvon puolesta. Snellman taisteli etupäässä kansallisen ja sosialismi valtiollisen ja taloudellisen tasa-arvon puolesta. Lehti katsoikin, että sosialismi on Suomessa Snellmanin aatteen perijä.

Jotain enteilevästi lehti myös toivoi, että vuonna 1918 juhlittaessa sosialismin oppi-isän Karl Marxin 100-vuotispäivää, on "kaikkien maiden köyhälistö liittynyt niin suureen ja lujaan veljesliittoon, että sosialismin valtaannousu on ainakin pian sen jälkeen toteutuva useissa maissa".

Kielipolitiikkaa ja vapaan kansalaisyhteiskunnan ensihenkäyksiä

Suhtautuminen Snellmaniin tuo laajemminkin esiin 1900-luvun alun ja etenkin suurlakon jälkeistä sisäpoliittista tilannetta, jossa kielitaistelu oli väistymässä syrjään uusien yhteiskunnallisten liikkeiden vallatessa alaa. Suomenkielinen osapuoli oli sitten 1800-luvun kielitaistelun päivien jakaantunut. Perustuslailliset ja heidän lehtensä kannattivat valtiollista aktivismia, eikä kielikysymys ollut heille niin tärkeä kuin vanhasuomalaisille. Työväenliike ja Kansan Lehti sen edustajana ajoivat työväestön sosiaalisen aseman parantamista. Sen ideologiaan kuului tasa-arvo, suvaitsevaisuus ja internationalismi, joten suomen ja ruotsin kielen vastakkainasetteluun keskittyvä ajattelutapa ei siihenkään juurtunut.

Kielipoliittista perinnettä jatkoivat vanhasuomalaiset, joiden äänenkannattaja Aamulehti oli. Aamulehti korosti kielitaistelun merkitystä, jonka isänä lehti Snellmanin näki. Vanhasuomalaisten suhtautumisessa näkyi eniten myös 1800-luvun kansanvalistustyön perinne. Ruotsinkielinen Tammerfors Nyheter lähinnä puolustautui Aamulehden hyökkäykseltä korostaen, että Snellmania on tulkittu väärin.

Myös puoli vuotta aikaisemmin ollut suurlakko näkyi lehtien kirjoittelussa. Vapaampien olojen tultua perustuslaillinen Tampereen sanomat ei malttanut olla piikittelemättä myöntyvyyslinjan vanhasuomalaisia. Voimansa tunnossa ollut työväen Kansan Lehti ei myöskään sanojaan säästellyt. Juhlan jälkeen Kansan Lehti kirjoitti:"Juhlan vaikutus oli kerrassaan suurenmoinen ja erittäinkin siksi, että juhlijat näintavoin selvemmin kuin koskaan ennen osoittivat sanakukkasisänmaallisille porvareillemme, mitä heidän rauhaansa sopii".

Johan Wilhelm Snellman oli jokaiselle osapuolelle isänmaallinen sankari. Hänen puheistaan ja toiminnastaan kaivettiin aina esille se, mikä milloinkin parhaiten sopi. Eri poliittisten tahojen suhtautumisesta Snellmaniin tulivatkin esille toisaalta 1800-luvun puolelta periytyvät kielipoliittiset asemat, ja toisaalta 1900-luvun kansalaisyhteiskunnan synty ja sen mukanaan tuoma poliittisen järjestökentän pirstoutuminen sekä mielipideilmaston muuttuminen.