Tullin alueen väestö

Uudet kerrostalot väestönkasvun moottoreina

Tullin alueen asukasluku pysyi vuosina 1918-1930 verraten vakaana, sillä kaupunginosaan ei ennen 1920-luvun loppua rakennettu uusia asuintaloja. Huomattava osa alueen alle 400 asukkaasta asui vuonna 1905 rakennetussa Toralinnassa. Kaupunginosan väkimäärän lievä väheneminen 1920-luvun mittaan voidaan selittää asumistiheyden alenemisella. Kaupunginosan asukkaiden osuus koko kaupungin asukasluvusta oli alle prosentti.

Voimakkaaseen kasvuun XVII kaupunginosan asukasluku lähti 1930-luvun vaihteessa, kun asukkaat alkoivat virrata alueelle valmistuneeseen toiseen suureen kerrostaloon, Lähteenlinnaan. Vuodesta 1930 vuoteen 1931 asukasluku hyppäsi 329:stä 681:een. Sen jälkeen kaupunginosan asukasluku pysyi jälleen ennallaan aina vuoteen 1936 asti, jolloin seuraavat asuinkerrostalot valmistuivat. Ensimmäisenä 1930-luvun loppupuolella rakennetuista taloista valmistui Lähteenkadun varrelle toinen puolikunnallinen, johon muutti yli 200 asukasta. Pian sen jälkeen pääsivät uudet asukkaat muuttamaan Aaltosen rakennuttamaan jyhkeään Sorsapuistontaloon; tämä runsaslukuinen asukasjoukko nosti kaupunginosan kokonaisväkiluvun jo 1 300:een vuonna 1938. Vuoden 1939 jälkeen väestö kasvoi edelleen, kun kaupunginosan koilliskulmaan valmistuivat peräkkäin kolmannen ja neljännen puolikunnallisen asuntoyhtiön talot. Vuonna 1940 oli XVII kaupunginosan asukasluku yli 1 600, ja asukkaiden osuus koko kaupungin väkiluvusta oli lähes 2,5 %.

Tullin alueella asutus oli siis voimakkaasti keskittynyt kerrostaloihin. Vielä 1920-luvun puolivälissä sellaisia oli kuitenkin vain yksi, kun taas vuonna 1940 niitä oli jo ainakin kahdeksan. Uudet kerrostalot, jotka rakennettiin käytännössä kaikki kaupunginosan koillisosiin, nostivatkin Tullin alueen väkiluvun vuonna 1940 yli nelinkertaiseksi verrattuna edellisen vuosikymmenen loppuun.

Rautatieläisten kaupunginosa

Vuonna 1920 oli XVII kaupunginosa paljolti rautatieläisten kansoittama kaupunginosa. Tämä johtui siitä, että vähäväkisen Tullin alueen asutus oli suurelta osin keskittynyt yhteen rakennukseen, Toralinnaan, joka oli valtionrautateiden henkilökunnalleen rakennuttama asuintalo. Keskiluokkaan luokiteltavien rautatieläisten ohella kaupunginosassa asui toki myös huomattava määrä työväestöä, mutta sen osuus alueen väestöstä jäi kuitenkin keskiluokkaa alhaisemmaksi.

Tullin alueen asukasluvussa ei 1920-luvulla tapahtunut juurikaan muutoksia, kuten ei luultavasti väestön sosiaalisessa koostumuksessakaan. Asukasluvun alkaessa voimakkaasti kasvaa 1930-luvun taitteessa muuttui sen sijaan myös sosiaalinen koostumus selvästi. Varsinkin 1930-luvun jälkipuolella valmistuneet asuinkerrostalot vetivät kaupunginosaan huomattavasti lisää työväestöä. Vuonna 1936 valmistuneeseen II puolikunnalliseen muutti tosin myös runsaasti keskiluokkaan luettavia rautatieläisiä, mutta talosta puuttuivat vuokratasoa korottavat mukavuudet, minkä vuoksi sen asuntoihin oli varaa myös pienituloisella työväestöllä.

Vuonna 1937 valmistuneen Sorsapuistontalon asunnot oli tarkoitettu ensi sijassa Aaltosen kenkätehtaan työntekijöille, mikä jo yksinään lisäsi huomattavasti tehdas- ja käsityöväestön määrää kaupunginosassa. Työväestöä muutti luultavasti myös 1930-1940-lukujen taitteessa valmistuneisiin III ja IV puolikunnalliseen; niihin pyrkineistä etusijan saivat tosin useassa tapauksessa kunnan ja valtion laitosten työntekijät. III ja IV puolikunnallisen vuokrataso oli selvästi korkeampi kuin II puolikunnallisen, mikä kenties näkyi niihin muuttaneiden asukkaiden sosiaalisessa taustassa.

Sorsapuistontalo vastavalmistuneena vuonna 1937. Pääosa taloon muuttaneista asukkaista oli kenkätehtaalaisia. Kuva: Aamulehti n:o 129/1937.

Vuonna 1939, jolloin III ja IV puolikunnallinen eivät vielä olleet valmistuneet, muodosti työväestö jo selvän enemmistön kaupunginosan asukkaista. Sen osuus kaupunginosan asukasluvusta oli lähes 60 %. Keskiluokan - joka koostui siis pääosin kunnan ja valtion laitosten palveluksessa olevista - osuus oli vajaat 25 %; heidän osuutensa oli huomattavasti alhaisempi, kuin mitä se oli ollut vuonna 1920, mutta se oli edelleen huomattavan suuri verrattuna esimerkiksi Tammelan kaupunginosiin. Työväestön osuuden voimakas kasvu kaupunginosassa on kuitenkin osittainen näennäistä, sillä vuonna 1939 siellä asuneet rautatieläiset on luultavasti suuremmassa määrin kuin ennen luettu työväestöön.

Huomattakoon, että siinä missä ylimmän väestökerroksen osuus oli vuonna 1920 ollut XVII kaupunginosassa lähes olematon, oli vastaava osuus vuonna 1939 noussut lähes 10 %:iin. Kaupunginosan väestön sosiaalisessa koostumuksessa tapahtui siis huomattavia muutoksia 1930-luvun väestönkasvun myötä, mutta rautatien kupeessa sijainneen alueen voidaan sanoa 1930-luvun lopullakin säilyttäneen luonteensa kaupunginosana, jossa asui huomattavan runsaasti rautatieläisiä.