Teksti, kuviot Jouni Keskinen
Kaupunginosa III, Sosiaaliset olot - Vaurasta ja vähän työväestöä
[RAKENNUSKANNAN MUUTOKSET] [VÄESTÖ] [SOSIAALISET OLOT]
Nalkala oli selvästi yksi Tampereen vauraimmista kaupunginosista. Se ilmeni jo kaupunginosan väestön sosiaalisesta jakaumasta. Työväestöä asui Nalkalassa huomattavan vähän kun taas kauppiaiden, liikemiesten ja virkamiesten osuus oli suuri. Varsinaisia työläiskortteleita ei Nalkalassa juurikaan ollut ja alueella asuttiinkin jo vuonna 1920 varsin väljästi. Vain 22% väestöstä asui ahtaasti, eli vähintään kolme henkeä samassa huoneessa. Luku oli Tampereen pienimpiä ja pienempi kuin missään muussa keskustan kaupunginosassa Kyttälän eteläosaa lukuunottamatta. Samaan aikaan koko Tampereen alueella laskettiin vielä 38% väestöstä asuvan ahtaasti. Myös huoneistojen koot olivat muuta Tamperetta suurempia. Nalkala, Kyttälän eteläosa ja Pyynikinrinne olivat ainoat kaupunginosat joissa jo 1920 yli 60% väestöstä asui vähintään 3 huoneen asunnossa. Korkea elintaso näkyi myös asumismukavuuksissa. Vesijohto kulki jo 1920 yli 83%:een asunnoista kun koko Tampereella juokseva vesi tuli vain 57% talouksista. Vesiklosetti löytyi Nalkalassa jo 43% talouksista ja kylpyhuonekin 20% asunnoista. Luvut ylittivät moninkertaisesti Tampereen keskiarvon ja samalle tasolle päästiin vain kahdessa muussa Tampereen elintasoltaan korkeimmassa kaupunginosassa Pyynikinrinteellä ja Kyttälän eteläosassa.
Seuraavana kymmenvuotiskautena vuodesta 1920 vuoteen 1930 kehitys ei Nalkalassa ollut kaikilta osin aivan yhtä nopeaa kuin Kyttälässä tai Pyynikinrinteellä, jossa rakennuskanta oli uudempaa. Nalkala säilytti silti asemansa aivan Tampereen terävimmässä kärjessä. Ahtaasti asui Nalkalassa 1930 enää reilu 11% ja vähintään kolmen huoneen asunnossa noin 68% väestöstä. Kosken itäpuolella oli 1920-luvun aikana parannettu kunnallistekniikkaa sillä kaupunginosat Kyttälä (XI-XII) ja Juhannuskylä olivat kirineet Nalkalan ohi vesijohtojen ja vesiklosettien suhteellisissa määrissä. Kosken itäpuolen kaupunginosissa vesijohto tuli jo yli 90% talouksista, Nalkalassa hieman alle. Näitäkin hiukan edellä oli vaurain kaupunginosa Pyynikinrinne.
Kuten vähäisestä työväen osuudesta voi päätellä, työttömyys ei lamankaan aikana kohonnut Nalkalassa kovin korkeaksi. Pahimpana työttömyyskautena 1931-32 Nalkalan työttömyysprosentti oli vajaa 8% eli alle puolet koko Tampereen työttömyysprosentista. Kaudella 1932-33 työttömyys vielä nousi Nalkalassa hiukan mutta pysyi silti alle 9%:n laskien sen jälkeen varsin tasaisesti aina vuoden 1937 noin 3% työttömyyteen. Nalkalan työttömyys oli suunnilleen samalla tasolla kuin Kyttälässä, mutta huomattavasti alhaisempi kuin Hämeenkadun pohjoispuolella II kaupunginosassa, jossa laman aiheutti huomattavaa työttömyyttä.
Henkeä kohti lasketuilla verotettavilla tuloilla mitattaessa Nalkala oli Tampereen kolmen vauraimman kaupunginosan joukossa. Koko kaupungin keskiarvoon verrattuna verotettava tulo oli Nalkalassa noin 2,5 kertainen. Lama laski verojen määrään Nalkalassa hieman koko kaupunkia voimakkaammin, mutta 1930-luvun loppu näyttää taas olleen voimakkaan kasvun aikaa. Tämä näkyy tarkasteltaessa liikeyritysten maksamia veroja. Verrattaessa liikkeistä maksettua verokertymää keskikaupungilla (II) ja Nalkalassa, huomataan että Nalkala tavoitti vähitellen 1930-luvun aikana keskikaupungin verojen määrässä. Tämän voisi olettaa tarkoittavan ydinkeskustan alueen laajemista entistä enemmän myös Hämeenkadulta etelään Hallituskadun puolelle.
Lähteet:
Kertomus Tampereen kaupungin kunnallishallinnosta 1921-39, Taksoituslautakunnan kertomukset, verotustilastot.
SVT VI Väestötilastoa 55:4, Tampereen väestönlaskenta 1920.
SVT VI Väestötilastoa 71:4, Tampereen väestönlaskenta 1930.
SVT VI Väestötilastoa 56:4, Tampereen rakennus- ja asuntolaskenta 1920.
SVT VI Väestötilastoa 72:4, Tampereen rakennus- ja asuntolaskenta 1930.
Työttömyystilastot: Peltola Jarmo, väitöskirjan käsikirjoitus, alkuperäislähteenä Tampereen työttömyyskortistot Tampereen kaupunginarkistossa.
|