Teksti Johanna Vähäpesola
Syntyneet ja kuolleet
Syntyvyys oli vielä korkea 1800-luvun lopulla, vaikka alkoikin jo hiljalleen laskea. Koska Tampereella oli paljon nuoria, syntyvyys oli suurempaa kuin muualla maassa. Toisaalta naisten miehiä suurempi lukumäärä johti siihen, että naimattomia ja lapsettomia naisia oli enemmän kuin muualla. Aviottomien lasten osuus syntyneistä jäi kuitenkin alle kaupunkien keskiarvon.
Luonnollinen väestönkasvu kiihtyi 1800-luvun viimeisinä vuosikymmeninä, sillä kuolleisuus kääntyi laskuun. Korkea imeväisyys- ja lapsikuolleisuus johti siihen, että myös kuolleisuus oli Tampereella muuta maata korkeampaa. Kaikista kuolleista noin 30% oli alle yksivuotiaita, lisäksi 1-9-vuotiaana kuolleita oli vielä 1870-luvulla lähes yhtä paljon. Yli puolet kaikista kuolleista oli siis alle 10-vuotiaita. Vatsavaivat oli yleinen imeväisten kuolinsyy. Lapsikuolleisuutta ja kuolleisuutta ylipäätään lisäsivät tartuntataudit.
1870-luvun alussa kaupunkia koetteli koleraepidemia, joka näkyy kuolleisuuden yhtäkkisenä nousuna vuonna 1872. Talvella 1873-1874 isorokko puolestaan surmasi 61 ihmistä. 1890-luvun alussa ja lopussa kaupunkia koetteli tulirokko. Piikkejä kuolleisuudessa ei kuitenkaan voi suoraan selittää tartuntataudeilla, sillä isorokko, tulirokko, ja hinkuyskä toistuivat säännöllisinä epidemioina, eikä kuolinsyitä luokiteltu kovinkaan järjestelmällisesti.
Lähteet:
SVT, Väestönlaskenta vuosilta 1890 ja 1900.
Markkola, Pirjo, Työläiskodin synty. Tamperelaiset työläisperheet ja yhteiskunnallinen kysymys 1870-luvulta 1910-luvulle, Helsinki 1994.
Rasila, Viljo, Tampereen historia II, Tampere 1984
|
