Teksti Johanna Vähäpesola
Muuttoliike
Tampereen kaupungin kasvun 1800-luvun viimeisinä vuosikymmeninä aiheutti voimakas muuttoliike. Muuttoliike kaupunkiin oli erityisen vilkasta 1890-luvulla, huippuvuonna 1899 Tampereen muuttovoitto oli huimat 2 670 henkeä. Vuodesta 1888 alkaen vuosisadan loppuun Tampereelle muutti vuosittain ainakin 500 ihmistä enemmän kuin kaupungista pois, 1890-luvun puolivälissä luku nousi jo yli tuhannen. Kuvaavaa onkin, että ajanjaksolla 1870-1900 ei ole yhtään vuotta, jolloin Tampere olisi kärsinyt muuttotappiosta. Muuttovoitto oli suhteellisen korkea vielä 1900-luvun ensimmäisinä vuosina, vaikka 1890-luvun lopun huippulukuja ei enää saavutettu.
Muuttoliikkeen huippu osui 1890-luvulle, jolloin taloudellinen nousukausi oli johtanut teollisuuden vahvistumiseen. Uudet ja laajennetut tehtaat tarvitsivat lisätyövoimaa. Vuoden 1880 piikin muuttoliikkeessä aiheutti poikkeuksellisen korkea sisäänmuuttaneiden lukumäärä, jolle ei kuitenkaan löydy selitystä. Kyseessä on voinut olla väestönlaskentaan tai kirjanpitoon liittyvä seikka
Muuttoliike oli 1870-luvulle saakka noudattanut Finlaysonin tehtaan tarvetta lisätyövoimalle. Sisäänmuutto kaupunkiin vaihtelikin koko ajanjakson sen mukaan, miten työpaikkoja oli tarjolla. Pääosa Tampereelle muuttaneista oli nuoria ihmisiä ja erityisesti nuoria naisia. Suurin osa muutti kaupunkiin Tampereen lähialueelta, mutta 1890-luvulla jo yhä useampi kauempaakin, sillä työvoiman tarve oli liian suurta ympäristökuntien tyydytettäväksi. Esimerkiksi vuonna 1890 Helsingistä muutti Tampereelle jo hiukan enemmän ihmisiä kuin Messukylästä, joka aiemmin oli ollut yleisin Tampereelle muuttaneiden lähtökunta.
Ulosmuutto puolestaan oli huomattavasti tasaisempaa. Ulosmuutto suuntautui pääosin lähikuntiin, vaikkakin 1890-luvulla muut Suomen kaupungit ja erityisesti Helsinki olivat suosittuja muuttokohteita. Monille tuolloin Tampereelle muuttaneille kaupunki olikin vain pysähdyspaikka ennen muuttoa Helsinkiin. 1890-luvulla muuttoliike oli vilkasta myös kaupungista poismuuttavien osalta. Poismuuttavien osuus kaupungin koko väestöstä nousi ja oli keskimäärin 2,8 %, kun 1880-luvun laman aikana ulosmuuttavien osuus oli ollut 2,3 %. Tampereen kokonaisväestöön suhteutettuna kaupungista pois suuntaava muuttoliike oli kuitenkin merkittävintä 1870-luvulla, kun ulosmuuttajat edustivat noin 4 % kaupungin koko väkiluvusta.
Lähteet:
SVT, Väestönlaskenta vuosilta 1890 ja 1900.
Haapala, Pertti, Tehtaan valossa. Teollistuminen ja työväestön muodostuminen Tampereella 1820-1920, Tampere 1986.
Rasila, Viljo, Tampereen historia II, Tampere 1984
|
