Teksti Johanna Vähäpesola
Äidinkieli, kansallisuus ja uskonto
Tampere oli selkeästi suomenkielinen kaupunki, ja ruotsinkielisten osuus kaupunkilaisista väheni jatkuvasti. Vuonna 1880 ruotsinkielisiä oli 7,4 % kaupunkilaisista, vuonna 1890 noin 6,9 % ja vuonna 1900 enää 5,6 %. Muuta kuin suomea tai ruotsia äidinkielenään puhuvia oli 1800-luvun loppuvuosikymmeninä noin prosentti koko Tampereen väestöstä. Vuonna 1890 vieraskielisiä oli yhteensä 169 henkeä, joista suurin osa saksan- tai venäjänkielisiä
Lähde: SVT, väestönlaskenta 1890. Uusien kaupunginosien mukainen jakauma saatu vertaamalla lukuja Rasilan mainitsemiin kaupunginosakohtaisiin väkilukuihin siten, että Näsi (I) vastaa vanhaa 1. kaupunginosaa, Nalkala (III) vanhaa 2. ja 4. kaupunginosaa, Tammerkoski (II) vanhaa 3. kaupunginosaa, Amuri (IV-V) vanhaa 5. ja Kaakinmaa (VI) ja Pyynikki vanhaa 6. kaupunginosaa.
Kieliryhmien jakautuminen eri kaupunginosiin heijasti alueiden sosiaalista eriytyneisyyttä. Ruotsinkielisten osuus oli suurin kantakaupungin alueella Näsin, Nalkalan ja Tammerkosken kaupunginosissa, joiden asukkaat edustivat suurelta osin virkamiehiä ja yhteiskunnan ylempiä kerroksia. Työläisten asuttamissa Amurissa ja Kyttälässä noin 95 % oli suomenkielisiä. Kaakinmaa puolestaan sijoittuu kantakaupungin ja työläiskaupunginosien väliin. Asukkaina oli tehtaiden toimihenkilöitä ja johtajia, jotka nostivat ruotsinkielisten osuutta.
Muita kuin suomalaisia Tampereella asui vuonna 1890 yhtensä 222, joista ruotsalaisia oli eniten, lähes kaksi kertaa enemmän kuin toiseksi suurinta kansallisuusryhmää, venäläisiä. Suurin osa ulkomaalaisista työskenteli itsenäisinä ammatinharjoittajina, esimerkiksi käsityöläisinä. Muihin kaupunkeihin verrattuna Tampereella oli suhteellisen vähän muun kuin Suomen kansalaisia. Eniten ulkomaalaisia oli Viipurissa, lähes 21 % kaupunkilaisista. Helsingissä osuus oli 8,2 %, Turussa 4,5 % ja Porissakin 1,9 %.
Myös uskonnollisesti Tampere oli hyvin yhtenäinen, tosin uskonnonvapaus astui voimaan vasta 1923. Kaupunkilaisista 99 % kuului luterilaiseen kirkkoon. Toiseksi suurin uskonnollinen ryhmä oli kreikkalaiskatoliset, joiden lukumäärä yli kolminkertaistui 1890-luvun aikana. Vuonna 1900 ortodokseja oli 206. Ortodoksinen uskontokunta oli Venäjän valtakunnan valtionusko, ja siksi erikoisasemassa muihin uskontoihin nähden. Ortodoksien lukumäärä noudatteli suurin piirtein Tampereella asuvien venäläisten lukumäärää.
Vuonna 1889 tuli voimaan eriuskolaislaki, joka mahdollisti luterilaisen lisäksi myös muiden protestanttien seurakuntien perustamisen. Muita protestantteja vuonna 1890 oli vain 7 henkilöä, mutta vuoden 1900 väestönlaskennassa muiden protestanttien lukumäärä oli jo 164. Suurin osa, 95 henkilöä, oli baptisteja. Vuonna 1900 roomalaiskatolisia oli 33, eikä heillä ollut omaa seurakuntaa. Kansalaisoikeuksia vailla olivat juutalaiset ja muslimit, joita oli vastaavasti 3 ja 13. Vuonna 1900 Tampereella asui lisäksi 62 henkilöä, joiden uskonto oli tuntematon.
Lähteet:
SVT, Väestönlaskenta vuosilta 1890 ja 1900.
Rasila, Viljo, Tampereen historia II, Tampere 1984
|
