Teksti Johanna Vähäpesola
Väestön jakautuminen kaupunginosattain
1870-luvun alussa kaupunki koostui kantakaupungista, joka käsitti nykyiset kolme ensimmäistä kaupunginosaa Näsin, Tammerkosken ja Nalkalan. Lisäksi asutusta oli juuri kaavoitetuilla läntisillä asuinalueilla, Amurissa ja Kaakinmaalla. Tältä ajalta ei ole olemassa tarkkoja tilastoja siitä, kuinka väestö oli jakautunut eri kaupunginosiin. Lisäksi osa kyttäläläisistä oli kirjoilla Tampereella, vaikka vuoteen 1877 saakka Kyttälä kuului Messukylään. Yhteensä keskikaupungin alueella voi arvella asuneen yli 3 000 ihmistä. Läntisissä kaupunginosissa asukkaita oli yhteensä noin tuhat, joista suurin osa Amurissa. Loput Tampereen väkilukuun lasketut asuivat kosken itäpuolella Kyttälässä.
Vuosien 1880-1900 jakaumaa tarkasteltaessa huomio kiinnittyy väestön kasvuun ja uusien kaupunginosien syntymiseen. Vuonna 1880 nykyisen jaon mukaisia kaupunginosia oli yhteensä 10, vuoden 1890 laskuissa mukaan tuli Pyynikki, ja vuonna 1900 numeroituja kaupunginosia oli jo 16. Tosin XIII kaupunginosassa, Ratinassa, ei ollut lainkaan kirjattua asutusta. Uudet kaupunginosat Armonkallio, Osmonmäki ja Tammela syntyivät, kun Kyttälä saneerattiin vuonna 1892 ja vanhat asukkaat joutuivat muuttamaan pois. Tammelan eteläosasta tulikin heti kaupungin toiseksi väkirikkain kaupunginosa Amurin pohjoisosan jälkeen.
Amurin pohjoisosan (IV) kasvu oli kiivainta 1880-luvulla, ja vuonna 1890 IV kaupunginosassa asui jo 5000 ihmistä eli lähes yhtä paljon kuin kolmessa ensimmäisessä kaupunginosassa yhteensä. I kaupunginosan Näsin väkiluku pysyi lähes vuoden 1870 tasolla vuosisadan loppuun, ja Tammerkoski (II) saavutti rajansa 1890-luvulla. Nalkalan (III), Amurin eteläosan (V) ja Kaakinmaan (VI) absoluuttinen kasvu oli samankaltainen. Vuonna 1880 Kaakinmaalla oli tosin asunut vasta vajaa 300 henkeä, kun vuosisadan lopussa sen väkiluku ylitti 2000. Nalkala puolestaan oli 1880-luvulla II kaupunginosan Tammerkosken kokoinen, mutta seuraavan kahdenkymmenen vuoden aikana sen väkiluku kaksinkertaistui.
Pyynikinrinne (VII) alkoi kasvaa vasta 1920-luvulla, siihen saakka alueella asui vain muutama sata ihmistä. Pyynikin asemaa kaupunginosien joukossa kuvaa se, että vuoden 1890 tilastossa Pyynikki on laskettu mukaan Kaakinmaan lukuihin, vuonna 1900 se esiintyy kuitenkin jo omana alueenaan Viikinsaaren kanssa. Särkänniemi muodosti VIII kaupunginosan, jossa asui siellä sijaitsevien tehtaiden yhteydessä noin sata ihmistä vuonna 1900.
Kaupunkiin liitettäessä Kyttälä, tai oikeammin Juhannuskylä (X) ja Kyttälän pohjoisosa (XI), oli ollut väestöltään suurin kaupunginosa. Alue ei kuitenkaan juuri enää kasvanut 1880-luvun jälkeen lukuun ottamatta Kyttälän eteläosaa (XII), joka kaksinkertaisti väkimääränsä 1880-1900. Juhannuskylä oli jo 1880 ääriään myöten täynnä ja Kyttälän pohjoisosaa alettiin muuttaa 1892 liikekeskustaksi. Kyttälän eteläosassa, siis Hämeenkadun eteläpuolella, alkoivat heti asuintalot, joiden väestö muodostui suurelta osin Verkatehtaan työntekijöistä.
Kun vielä 1870-luvun alussa kaupungin asutus oli keskittynyt keskustakortteleihin, vuonna 1880 työläisten asuttamat kaupungin laita-alueet Amuri ja Kyttälä asuttivat pääosan kaupunkilaisista. 1890-luvun alussa Amurin asukastiheys oli kasvanut entisestään, kun lähes neljännes tamperelaisista asui Amurin pohjoisosassa. Suhteellista osuuttaan kaikista tamperelaisista menettivät muut paitsi läntiset kaupunginosat Amuri ja Kaakinmaa. Vuonna 1900 uudet asuinalueet olivat tasoittaneet jakaumaa niin, että vanhoista kaupunginosista nyt ainoastaan kaakinmaalaisten suhteellinen osuus oli kasvanut vuodesta 1890.
Koska kaupungin väkimäärä kasvoi koko ajan, tasaisemmin eri kaupunginosiin jakautunut väestö ei vielä tarkoittanut tilavampaa asumista. Asumistiheys kasvoi 1800-luvun lopussa kaikkialla muualla paitsi Kyttälässä, jossa asumistiheys oli vuonna 1880 ollut kaupungin korkein 2,36 asukasta huonetta kohti. Vuonna 1900 koko Kyttälän keskimääräinen asumistiheys oli 2,07, mutta Juhannuskylässä ja Kyttälän eteläosassa sen voi olettaa olleen korkeampi, kun taas saneeratussa pohjoisosassa asumistiheys lienee ollut alle 2. Asumistiheys kasvoi eniten työläiskaupunginosissa. Vuonna 1900 Amurissa ja Tammelassa laskettiin noin 2,5 asukasta huonetta kohti, kun kantakaupungissa luku oli 1,64, ja väljemmin rakennetulla Kaakinmaalla 1,98.
Lähteet:
SVT, Väestönlaskenta vuosilta 1890 ja 1900.
Haapala, Pertti, Tehtaan valossa. Teollistuminen ja työväestön muodostuminen Tampereella 1820-1920, Tampere 1986.
Rasila, Viljo, Tampereen historia II, Tampere 1984
|
