Mensevikit
Venäjän sosiaalidemokraattinen puolue jakautui vuonna 1903
sisäisten riitojen seurauksena mensevikkeihin ja bolsevikkeihin.
Mielipide-erot näiden kahden suunnan välillä koskivat lähinnä
työväenpuolueen olemusta ja sen roolia vallankumouksessa. Bolsevikit
katsoivat parhaaksi, että pieni ja tiivis ammattivallankumouksellisten
johtama puolue vetäisi suuret joukot mukaansa vallakumoukseen. Mensevikit
puolestaan omaksuivat näkökulman, jonka mukaan vähittäisen
kehityksen myötä syntyvä massojen työväenpuolue
ottaisi vallan sopivan hetken tullen.
Mensevikit osallistuivat duuman työskentelyyn uskoen, että
se olisi askel kohti demokraattisen hallinnon muodostamista. Tämä
oli mensevikki-ideologian mukaan kuitenkin vain sosialistiseen yhteiskuntajärjestykseen
siirtymistä edeltävä välivaihe. Puolueen oikeistosiipi
oli lisäksi sitä mieltä, että sosialistivallankumouksen
toteutuminen helpottuisi, mikäli Venäjä voittaisi ensimmäisen
maailmansodan. Isänmaan puolustaminen nähtiin siis vallankumouksen
välttämättömänä edellytyksenä. Mielipide
aiheutti kiistoja mensevikkipuolueen sisällä.
Helmikuun vallankumouksen jälkeen mensevikkipuolue miehitti neuvostojen
johtopaikat yhdessä sosialistivallankumouksellisten kanssa ja tuki
väliaikaista hallitusta ministerein. Ryhmä
ei kuitenkaan ollut riittävän kiinteä säilyttääkseen
valta-asemansa vuoden 1917 sekasorron aikana. Bolsevikkivallankumouksen
jälkeen mensevikit yrittivät muodostaa laillisen opposition,
mutta se tukahdutettiin pysyvästi vuonna 1922.
Kirjallisuutta
Kirkinen, Heikki (toim.): Venäjän ja Neuvostoliiton historia.
Keuruu 1986.
Kirjallisuusluettelo
Tekijä: Johanna Annola <ja56375@uta.fi>
Etusivulle