Naisjärjestöt Tampereella

[Tampereen Naisyhdistys] [Tampereen Työväenyhdistyksen Naisosasto] [Naisjärjestöt ja äänioikeus]

Työväenyhdistyksen naisosaston ylläpitämän kesäsiirtolan puuhanaisia vuonna 1912. Kuva: Työväen keskusmuseo

Tampereella toimi 1900-luvun alussa jo monia naisille tarkoitettuja järjestöjä. Naisten järjestäytymisen juuret voidaan nähdä 1800-luvun kansallisaatteessa. 1800-luvulla yläluokan keskuudessa heräsi ajatus koko kansan valistamisesta, ja rahvaan kansallistunnon herättämisestä. Yläluokan naiset järjestäytyivät edistääkseen sivistystä oman luokkansa naisten keskuudessa, sekä parantaakseen työväenluokan naisten oltavia. Wrightiläisen työväenliikkeen toiminnan lähtökohta, johon naisetkin osallistuivat, perustui sille ajatukselle, että kansan sivistymisen myötä hyvinvointi yhteiskunnassa lisääntyisi. Ensimmäisten naisyhdistysten toiminnassa oli kyse lähinnä sivistyneistön halusta tehdä hyväntekeväisyyttä alempien luokkien naisten hyväksi.

Tampereelle ensimmäisinä perustettujen naisjärjestöjen joukkoon kuului Rouvasväenyhdistys, joka perustettiin 1866. Toiminta oli hyväntekeväisyyttä, ja sen takia yhdistyksen naisia hieman vieroksuttiin. Monien mielestä ei ollut sopivaa että säätyläisnaiset toimivat köyhien parissa. Aluksi yhdistykseen kuului vain naimissa olevia naisia, mutta myöhemmin myös neidit saivat osallistua toimintaan. Rouvasyhdistyksen jäsenet tulivat yläluokasta.

Tampereen Naisyhdistys perustettiin vuonna 1890. Naisyhdistykseen liittyneet naiset kuuluivat niin ikään yläluokkaan. Naisyhdistyksen päämääränä oli naisten aseman parantaminen. Naisasianaiset pyrkivät parantamaan miesten ja naisten tasa-arvoa ja monet toimintamuodot tähtäsivät naisten oikeuksien ja toimintamahdollisuuksien parantamiseen. Tampereen Naisyhdistys sai kannatusta eritoten fennomaaneilta

Tampereen Marttayhdistys perustettiin 1899, samana vuonna kuin Tampereen Työväenyhdistyksen naisosasto. Marttayhdistystä organisoivat naiset, jotka kuuluivat Suomen Naisyhdistyksestä, eli Tampereen Naisyhdistyksen kantajärjestöstä haarautuneeseen Naisliitto Unioniin. Martat olivat poliittiselta taustaltaan nuorsuomalaisia ja ruotsinmielisiä.

Työväenyhdistyksen naisosasto oli Työväenyhdistyksen haaraosasto, ja näin ollen sen jäsenet kuuluivat työväenluokkaan. Naisosaston toiminta keskittyi lähinnä työläisnaisten, ja sen ohella työläisperheiden ja -lasten elinolosuhteiden parantamiseen.

Yhteistä kaikille 1900-luvun alun tamperelaisille naisyhdistyksille oli, että ne olivat hyvin luokkasidonnaisia. Sivistyneistön naisille oli omat järjestönsä, ja työväenluokan naisille omansa. Toki järjestöillä oli myös kontakteja keskenään. Pian työväenliikkeen radikalisoitumisen jälkeen eritoten työläisnaisten ja yläluokan naisten välit viilenivät, jolloin myös yhteistyö väheni.