Naisjärjestöt ja äänioikeus

[Tampereen Naisyhdistys] [Tampereen Työväenyhdistyksen Naisosasto] [Naisjärjestöt ja äänioikeus]

Kun säätyvaltiopäivät hyväksyivät yksikamarisen eduskunnan toteutumisen vuonna 1906, toteutui samalla yleinen ja yhtäläinen äänioikeus. Tämä merkitsi sitä, että naisille myönnettiin yhtäläiset poliittiset oikeudet miesten kanssa. Suomalaiset naiset saattoivat osallistua valtakunnanpolitiikkaan ensimmäisinä Euroopassa.

Naisten äänioikeus ei ollut esillä 1900-luvun alussa ensimmäistä kertaa. Jo 1880-luvulla Minna Canth otti kantaa naisten äänioikeuden puolesta, ja samalla vuosikymmenellä perustettu Suomen Naisyhdistys otti naisten äänioikeuden saavuttamisen tavoitteekseen. Naisjärjestöillä olikin myöhemmin merkittävä rooli äänioikeuden saavuttamisessa.

Kaikkien naisjärjestöjen tavoitteena oli äänioikeuden ulottaminen myös naisiin. Siitä, keille tämän oikeuden tulisi kuulua, oli eri naisryhmillä eri käsityksiä. Työväenpuolueen tavoitteisiin oli liitetty vaatimus yleisestä ja yhtäläisestä äänioikeudesta sukupuoleen katsomatta jo puolueen perustamiskokouksessa vuonna 1899. Näin ollen työläisnaiset tavoittelivat äänioikeutta kaikille varallisuuteen tai yhteiskunnalliseen asemaan katsomatta. Osa työväenluokan miehistäkin oli 1900-luvun alussa yhä vailla äänioikeutta, ja siksi äänioikeuskysymys oli työväenluokalle poliittinen kysymys, jossa oli kyse sosiaalisen eriarvoisuuden poistamisesta. Yläluokan naiset sen sijaan kannattivat äänioikeuden myöntämistä itselleen, mutta he eivät halunneet äänioikeuden ulottuvan työläisnaisten keskuuteen. Erityisesti ruotsalaismielisistä naisista koostuva Naisasialiitto Unioni vastusti eduskuntauudistuksen mukana tuomaa äänioikeusuudistusta. Tästä syystä yhteisen rintaman muodostaminen naisten keskuudessa oli vaikeaa. Työläisnaiset syyttivät yläluokan naisia siitä, että he halusivat työläisnaisten tuen hankkeelleen, vaikka tavoitteena oli myöhemmin jättää heidät uudistuksen ulkopuolelle.

Tampereella pyrittiin tekemään yhteistyötä äänioikeuden saavuttamiseksi, ja se myös onnistui paremmin kuin esimerkiksi Helsingissä. Tampereen Naisyhdistys järjesti omia äänioikeuskokouksia suurlakon jälkeisenä aikana, ja lisäksi se osallistui työläisnaisten järjestämiin äänioikeuskokouksiin. Vaikka Naisyhdistys ilmaisi tukensa suurlakkokomitealle, se ei ottanut poliittisiin tapahtumiin kantaa sen enempää. Poliittisten kannanottojen tekeminen ei kuulunut Naisyhdistyksen toimintaan aiemmin, eikä sitä aloitettu nytkään. Naisyhdistyksen edustajat osallistuivat myös Helsingissä Naisasialiitto Unionin koollekutsumaan kokoukseen, joka päättyi työläisnaisten ja yläluokan naisten välisiin erimielisyyksiin uudistuksen sisällöstä. Tampereen Naisyhdistys koki kuitenkin olevansa työläisnaisten kanssa samalla asialla, ja näki äänioikeusasian "naisten yhteisenä asiana".

Myös työläisnaiset kokoontuivat Tampereella äänioikeusasian ympärille. Tampereen Työväenyhdistyksen naisosasto emännöi valtakunnallisen Työläisnaisliiton edustajakokousta vuonna 1905. Kokouksessa käsiteltiin pääasiassa äänioikeusasiaa. Porvarisnaisia arvosteltiin, koska he halusivat äänioikeuden riippuvat varallisuudesta ja verojen maksukyvystä. Kokouksessa päätettiin myös, että suurimpien naisosastojen yhteyteen perustettaisiin äänioikeustoimikuntia. Tällainen perustettiin Tampereellekin, joka muodosti yhden kahdeksasta äänioikeuspiiristä. Tampereen naisosastolla oli myös oma äänioikeusrahastonsa, sekä se levitti jäsenistönsä keskuuteen äänioikeusasiaa käsittelevää kirjallisuutta.

Vaikka yläluokan naisten tavoitteisiin ei kuulunut äänioikeuden myöntäminen työläisnaisille, Tampereen Naisyhdistyksessä oltiin kuitenkin tyytyväisiä, kun kaikille suomalaisille naisille myönnettiin äänioikeus vuonna 1906. Naisyhdistys järjesti tapahtuneen kunniaksi juhlakokouksen, jossa pidetyssä puheessa kiiteltiin uutta tilannetta, joka tarjoisi uusia erilaisia vaikutusmahdollisuuksia. Myös valtakunnallinen Naisasialiitto Unioni, joka oli aluksi vastustanut yksikamarista eduskuntaa, hyväksyi lopulta poliittisten oikeuksien toteutumisen kaikissa yhteiskuntaluokissa.

Naisten aktiivisella toiminnalla oli varmasti vaikutusta siihen, että naisten äänioikeus toteutui 1906. Naiset organisoituivat tehokkaasti silloin, kun asia oli ajankohtainen, ja joukkovoiman avulla yhdessä miesten kanssa tekivät politiikkaa jo ennen kuin se oli virallisesti mahdollista.

Monet eri järjestöt kannattivat äänioikeusuudistusta. Kuva raittiuskulkueesta Tampereelta 1900-luvun alusta. Kuva: Vapriikin kuva-arkisto.