Jääkiekko Tampereella 1940-60

Jääkiekkoilun Tampere

Jääkiekkokaupunkina Tampere oli perinteikäs jo 1940-luvulla. Ensimmäiset jääkiekkokokeilut maassamme oli tehty Pyhäjärven jäällä jo vuonna 1926 Suomen luistinliiton johtajan Risto Järvisen johdolla. 1930-luvun menestys antoi viiteitä tulevasta: Tampereen Palloilijat (TaPa) voitti Suomen mestaruuden vuonna 1931 vielä silloin cup-muotoisissa Suomenmestaruuskisoissa. Vuonna 1936 otti ohjat käsiinsä Ilves vieden kolme mestaruutta peräkkäin.

1930-luvun lopulla menestyksen painopiste siirtyi Helsinkiin. Ilves tosin sai pronssia vuonna 1939, mutta vallitsevan tilanteen myötä se oli laiha lohtu. Marraskuussa alkoi talvisota, jääkiekkotoiminta pysähtyi lähes täysin. Välirauhan aikana päästiin pelaaman yksi ehjä kausi (1940-41) ja kahtena talvena niin sanotut sotasarjat. Kun sota oli ohi ja rauha palannut maahan, päästiin jääkiekkoilu jälleen aloittamaan vanhaan malliin. Sodan jälkeen jääkiekkovaltikka siirtyi Tampereelle. Päävastuun 1940- ja 50-luvuilla menestyksestä kantoi Ilves, joka voitti mestaruuden peräti kahdeksan kertaa. Paljon huonompi ei ollut paikallisvastustaja TBK (vuodesta 1955 Tappara) neljällä kullallaan. Tamperelaisittain aikakauden kruunasi vuoden 1960 kolmoismestaruus: tiukkojen finaalien jälkeen Ilves voitti mestaruuden, Tapparan jäädessä nuolemaan näppejään hopemitalit kaulassa. Tampereen Kilpa-Veljet (TK-V) ottivat pronnsia.

Tampereen historiallisen menestysvuoden mitalijoukkueiden kapteenit tyytyväisinä keväällä 1960. Pentti Toivonen (TK-V), Erkki Koiso (Ilves) ja Yrjö Hakala (Tappara). Kuva: Tampere-Seura.

Aikakauden tamperelaisjoukkueista sekä vanhin että menestyksekkäin oli Ilves. Seura perustettiin 1931, jääkiekon Ilves otti toimintaansa vuonna 1932. Menestyksen taustalla olivat taitavat yksilöt ja saumaton yhteishenki. Ilvestä hieman nuorempi oli vuonna 1932 perustettu Tammefors Bollklubb (TBK). TBK vei kolme mestaruutta peräkkäin vuosina 1953-55. Viimeisen mestaruuden jälkeen seuran jääkiekkotoiminta siirtyi kulkemaan Tapparan nimellä. Tuorein pitkäaikaisista tamperelaisista SM-Sarjajoukkueista oli TK-V. Vuonna 1929 perustettu urheilun monitoimiseura otti jääkiekon ohjelmaansa vuonna 1944. Seuran toiminnassa jääkiekko syrjäytti jääpallon. Ensimmäisen kerran SM-sarjaan TK-V nousi vuonna 1951. Ilves ja TBK (Tappara) kuuluivat SVUL:n, perinteikäs työläisjoukkue TK-V oli puolestaan TUL:n seura. Kilpa-Veljien osalta vuoden 1959 polemiikki kuitenkin muutti tilanteen: TK-V erotettiin TUL:sta. Pitkäaikaisten joukkueiden ohella lyhytaikaisempia vierailijoita SM-sarjassa olivat Tampereen Palloilijat (TaPa) ja Tampereen Pallo-Veikot (TP-V). TaPa käväisi sarjassa kaudella 1945-46 ja TP-V sekä kaudella 1950-51 että 1952-53.

Myös tuon ajan maajoukkue pyöri vahvasti Tampereen ympärillä. Maajoukkueen johdossa olivat tamperelaisille tutut miehet, Ilveksen valmentajat Risto Lindroos, Henry Kvist ja Aarne Honkavaara. Pelaajiston rungon muodostivat lähinnä tamperelaiset pelaajat. Vuoden 1948 St. Morizin olympiakisoihin valmistavalla leirillä 29 pelaajasta 13 oli Tampereelta. Lopulta ei joukkuetta kisoihin lähettetty: sodan jälkeen ei rahaa ollut tarpeeksi käytössä eikä jääkiekkoilijoiden menestykseen uskottu. Vuonna 1952 olympiakisat pidettiin Oslossa ja myös jääkiekkoilijat otettiin ensimmäistä kertaa mukaan. Suomen joukkueen 17 pelaajasta 11 oli Tampereelta! Mukana olivat muun muassa legendaariset Aarne Honkavaara, Matti Rintakoski ja Yrjö Hakala. Määrällisesti vahvimmillaan tamperelaisedustus oli vuoden 1959 MM-kisoissa Prahassa. Tuolloin tamperelaisjoukkueiden edustajia oli joukkueessa peräti 13. Joukkueessa oli 17 pelaajaa. Tamperelaisvoittoinen leijonamiehistö otti ajanjaksolla ensimmäiset maaotteluvoitot USA:sta, Itä-Saksasta, Länsi-Saksasta ja Ruotsista. Verrattain puutteellisista harjoitusolosuhteista huolimatta kehitys kansainvälisissä kaukaloissa oli tasaisen nousujohteista.

Harjoitusolosuhteet Suomessa olivat kansainvälisen mittapuun mukaan ankeat. Muissa maissa päästiin jo 1950-luvun alussa harjoittelemaan keinojäillä, Suomessa pelaajat olivat säiden haltijan armoilla. Suomessa Tampere oli edelläkävijä. Maan ensimmäinen keinojäärata valmistui Tampereelle Koulukadulle vuonna 1955. Rakennustyöt tehtiin pääosin talkoovoimin, myös pelaajat olivat yksissä tuumin töissä mukana. Keinojääratahankkeen mahdollistivat pääasiassa kunnanisien suotuisa asenne ja Koulukadun toisella puolella sijainnut Pyynikin Kaljatehdas. Radan jäädytys tapahtui jään alla olevilla kylmävesiputkilla. Vesi putkiin saatiin kadun vastakkaiselta puolelta tehtaalta. Ratkaisu oli edullinen ja ennen näkemätön. Keinojään käyttöönotto pidensi pelikautta ja lisäsi ammattimaisuuta otteisiin. Kaupungin omien kiekkojermujen lisäksi kentälle tulivat harjoittelemaan joukkueet kaukaakin Tampereen ulkopuolelta. Keinojää oli ensimmäinen askel kohti kunnollisia harjoitusolosuhteita. Ennen keinojääkautta Koulukadun kentällä pelattiin sarjaottelut luonnonjäällä, sellaisenaan kenttä otettiin käyttöön vuonna 1945. Koulukadun kenttä oli kaupungin ensimmäinen varsinainen jääkiekko-stadion: sitä ennen pelipaikat vaihtelivat runsaasti aina Palomäen uimalasta Mariankadun kenttään.

Koulukadun keinojäärata oli ensimmäinen edistysaskel Suomessa kohti kunnollisia harjoitusolosuhteita. Kuvassa tamperelaispelaajat harjoittelemassa jääkiekkostadionilla. Kuva: V. Lintinen, Tampereen museoiden kuva-arkisto.

Kiekkokaukaloiden kutsu tamperelaisille nuorille miehille oli kuin seireenien laulua. Tampereen väkimäärä 1940-60 kaksinkertaistui, väestön kasvu kaupungissa oli suurempaa kuin muualla Suomessa. Enää ei nuorten kaikki aika kulunut töihin ja myös harrastustoiminnalle oli aikaa. Jääkiekkojoukkueiden huima menestys SM-sarjassa houkutteli lisää nuoria jääkiekon pariin. Kaikki halusivat olla ”Dynamo” Honkavaaroja ja ”Rinuli” Rintakoskia. Kova hinku jääkiekkoa kohtaan näkyi myös junioritoiminnassa. Kun A-juniorien SM-kilpailut aloitettiin vuonna 1945, vei Ilves viisi ensimmäistä mestaruutta nimiinsä. Yhteensä tamperelaiset voittivat vuoteen 1960 mennessä 13 A-juniorien mestaruutta. Ei siis ihme että menestys miesten tasolla jatkui seuraavinakin vuosikymmeninä.