Ikärakenne

Koska syntyvyys oli 1. maailmansodan jälkeen pudonnut, oli myös nuorempien ikäluokkien osuus väestöstä alkanut supistua hiljalleen. Vuonna 1940 kaupungin ikäjakauma oli keskeltä paksu, eli 20-45-vuotiaita oli eniten. Työikäinen väestö oli siis enemmistönä ja alle kymmenvuotiaita oli suhteessa vähän, koska 1930-luvulla syntyvyys oli laskenut.

1940- ja 50-luvuilla työikäisiä, 20-50-vuotiaita, oli Tampereella edelleen paljon. Sotien jälkeen kaupungistuminen kiihtyi. Varsinkin nuoret muuttivat maalta kaupunkiin työn perässä. Tampere oli oiva kohde näille nuorille, koska teollisuuskaupunkina se tarvitsi jatkuvasti uutta työvoimaa. Suurten ikäluokkien syntyessä 1940-luvulla kaupungin ikäjakauma kuitenkin muuttui ratkaisevasti. Nuoret ikäluokat (alle kymmenvuotiaat) tulivat hallitseviksi. Vuonna 1950 verraten suuri osa väestöstä kuului siis alle kymmenvuotiaisiin, 1940-luvun huiman syntyvyyden takia. Eläkeikäistä väestöä taas oli suhteellisesti vähemmän kuin muissa kaupungeissa keskimäärin.

1940-luvun babyboomin myötä kaupungin ikärakenne muuttui. Lapsia leikkimässä Hämeenpuistossa vuoden 1945 keväällä. Kuva: J. Raunio(?), Aamulehti, Tampereen museoiden kuva-arkisto.