Ympäristö, ilmasto ja terveys

"Matalapainetta se lupaa, kun piaru kiärtää molskihousussa pualipäivää eikä ossaa eres puntista ulos" - Riikun Jannen sääennustus Särkänniemessä 1930-luvulla.

Ajanjakso kansalaissodasta talvisotaan 1918-1939 oli Tampereella ilmastoltaan varsin lauha. Vuotuinen keskilämpötila nousi tänä ajanjaksoja +3,5 asteesta hieman yli +5 asteeseen. Samana ajanjaksoja myös vuotuinen sademäärä Tampereella nousi, tosin vuosittaiset vaihtelut sekä sademäärissä, että lämpötiloissa olivat huomattavia. Vuodesta 1939 eteenpäin keskilämpötilat alkoivat jälleen hieman laskea.

Sateinen syyspäivä Tampereella. Kuva: Aamulehti 26.9.1936, Tampereen museoiden kuva-arkisto.

Maailmansotien välisenä aikana 1918-1939 Näsijärvi jäätyi keskimäärin 18. joulukuuta. Liikenne järvellä jatkui aina jäätymiseen asti, sillä muita kulku- ja kuljetusvälineitä kuin laivat ja proomut oli vähän käytössä. Joulukuun lopulla lunta oli usein jo niin paljon, että rattaiden kolkko kolina katukiveyksellä vaimeni. Tampereen kadut oli yleensä päällystetty mukulakivillä. Talvella ne menivät usein kelirikon seurauksena niin huonoon kuntoon, että henkilö- ja kuorma-autojen oli umpikumirenkaineen niillä mahdoton liikkua.

Kesäkuukausista heinäkuu oli Tampereella keskimääräisesti lämpimin. Koko heinäkuun keskilämpötilla oli ajanjaksolla 1918-1939 17,6 astetta vuosittaisten vaihtelujen ollessa suuria aina vajaasta 14 asteesta 21 asteeseen. Myös kesän sademäärät vaihtelivat runsaasti. Sota-ajan eläneet suomalaiset muistelevat viimeisiä rauhan kesiä pitkinä ja lämpiminä. Tilastot eivät täysin vahvista, jos eivät kumoakaan tätä käsitystä. Tilastollisesti vain kesä-heinäkuu 1937 oli erityisen kuiva ja lämmin. Toisaalta vuosina 1938-39 elokuu ja syyskuu olivat lämpimiä ja vähäsateisia.

Kuivina kesinä oli tulipalojen ja metsäpalojen vaara suuri. Erittäin sateisina kesinä taas viljat mätänivät pelloille. Eläinten teurastukset aloitettiin yleensä mätäkuussa. Tampereelle tuotiin paljon lihaa maaseudulta ja sen säilytystä vaikeuttivat erityisesti kuumat loppukesät. Myös maidon laatua valvottiin 1920-30-luvulla aiempaa tarkemmin. Muutenkin yleiseeen hygieniaan alettiin kiinnittää enemmän huomiota.

Taudeilta ei silti aina vältytty. Erityisesti kansalaissodan jälkeisen pulavuodet olivat Tampereella vaikeita ja kaupunkia vainosi mm. Espanjantautiepidemia. Myös tuberkuloosi koetteli monia tamperelaisia maailmansotien välisenä aikana. Kaikkein pahimmat kulkutaudit kuitenkin kiersivät Tampereen 1920-30-luvulla.

Suomen Manchesterin maineen saanut Tampere ei pitänyt savuisen tehdaskaupungin imagosta ja pyrkikin markkinoimaan itseään tehtaiden kauniina kaupunkina. Myös ympäristönsuojelun ajatukset olivat oraalla ainakin siinä mielessä, että ihmiset alkoivat kiinnittää huomiota tehtaiden ympäristöhaittoihin erityisesti omilla asuinalueillaan. Myös terveysviranomaiset joutuivat ottamaan kantaa mm. nahka- ja saipputehtaiden jäteongelmiin ja hajuhaittoihin.