Maidontarkastus keskipisteessä

Kysymys maidontarkastuksen tehostamisesta hallitsi sotien välisenä aikana Tampereen kaupungin elintarpeiden tarkastusaseman kehittämistä. Maidon puhtausvaatimusten ja pilaantumisherkkyden takia maidon tarkastukseen kiinnitettiin Suomessa 1920- ja 1930-luvulla entistä enemmän huomiota. Tampereella maidontarkastus oli ollut koko tarkastusaseman olemassaolon ajan tärkein toimiala. Sen osuus kaikista tarkastuksista oli 1910-luvun puoliväliin saakka yli 60 %. Vesitutkimusten hetkellisen kasvun jälkeen maidontarkastusten osuus nousi jälleen 1920-luvun alkuvuosina lähes puoleen kaikista tutkimuksista. Kemiallisista tutkimuksista sen osuus oli jopa 82 %.

Maidontarkastus tehtiin Tampereella vuoteen 1930 saakka myyntipaikoilla ja maidon koontipaikoilla. 1930-luvulla tarkastus ulotettiin myös kaupunkiin saapuvaan maitoon ja tuottajien kuljetusastioihin. Maitoa tarkastettiin 1920-luvulle saakka Tampereella pelkästään kemiallisesti. Maidontarkastuksessa yleistyi 1920-luvulla myös maidon bakteriologinen tutkimus. Tampereella maidon bakteriologiset tutkimukset aloitettiin pistokoeluontoisena vuonna 1923. Systemaattiseksi toiminta tuli vasta 1930-luvun lopulla. Maidontarkastusten määrä nousi koko sotien välisen ajan. Vuonna 1920 asema tutki 1141 maitonäytettä. Vuonna 1939 näytteitä tutkittiin jo yli 19000. Sotien välisenä aikana kaupungin maidontarkastuksen ongelmana oli uusien laitteiden hankinnasta huolimatta tarkastusten liian pieni määrä ja laadulliset puutteet. Bakteriologisia tutkimuksia tehtiin liian vähän ja toisin kuin Helsingissä, Turussa ja Viipurissa, maitoa ei Tampereella tarkastettu lainkaan tuotantopaikoilla. Kaupungin terveydenhoitolautakunnalle riitti, että maidosta tutkittiin sen puhtaus ja aitous.

Maidontarkastuksen uudistamistarpeet tiedettiin, mutta uudistamistavasta oltiin pitkään erimielisiä. Kysymys kiteytyi siihen pitäisikö maidontarkastuksen johdossa olla kemisti vai eläinlääkäri. Eläinlääkärin katsottiin olevan välttämätön, mikäli maidontarkastus ulotettaisiin maidon tuotantopaikoille. Toisaalta näytteiden tutkimisessa pidettiin kemistin ammattitaitoa tarpeellisena. Kysymys otettiin vakavasti esille Tampereella 1920-luvun puolivälissä. Vaikka monet asiantuntijat ja järjestöt puolsivat maidontarkastuksen erottamista omaksi eläinlääkärin johtamaksi laboratorioksi, säilytettiin Tampereella vanha järjestys edelleen. Tämä siitä huolimatta, että Helsingissä oli erillinen eläinlääkärin johtama maidontarkastamo toiminut jo vuodesta 1922 alkaen ja Turussa jo vuodesta 1916 alkaen. Kansainvälisestikin suosittiin erillisiä maidontarkastamoja. Kaupungin terveydenhoitolautakunta korosti kuitenkin kemistin välttämättömyyttä ja toisaalta myös tarkastusaseman entinen johtaja Onni Turpeinen vakuutti kaupungin päättävät tahot vanhan järjestyksen toimivuudesta. Tarkastustoimen tietyt puutteet myönnettiin, mutta niiden ei katsottu edellyttävän organisaation muutoksia.

Vuonna 1928 tarkastusaseman johtoon astuneen Carl H. Mäklinin johdolla maidontarkastuksia lisättiin tuntuvasti, vaikka tutkimustavat pysyivätkin lähes ennallaan. Mäklinin esityksestä asetettu komitea esitti vuonna 1934 jälleen maidontarkastuksen erottamista omaksi yksikökseen. Korkeisiin kustannuksiin vedoten terveydenhoitolautakunta ei vieläkään toteuttanut uudistusta, vaan resursseja ohjattiin tarkastusaseman kohentamiseen.

Vuoden 1937 alussa aseman nimi muuttui kaupungin laboratorioksi ja samalla sen toimitiloja kauppahallin yläpuolella, Hämeenkatu 19:sta, laajennettiin. Aseman tutkimuksissa maidon ja veden tutkimukset olivat hallitsevia koko sotien välisen ajan. Näistä tehdyt tutkimukset kattoivat yli neljä viidesosaa laboratorion toiminnasta. Viranomaisten, lähinnä kaupungin terveyspoliisien, tuomien näytteiden lisäksi asema tutki myös yksityisten tuomia näytteitä, joita oli noin 10-15 % kaikista näytteistä.

Maidontarkastuskysymys saatiin ratkaisuunsa Tampereella vasta sotien jälkeen vuonna 1948, jolloin maidontarkastamo erotettiin kaupungin laboratoriosta omaksi kaupungineläinlääkärin johtamaksi yksikökseen. Kaupungin maidontarkastuksen puutteet olivat sodan jälkeen hyvin selvillä. Vuoden 1937 uudistukset eivät olleet tehostaneet toimintaa suunnitellussa laajuudessa ja tarkastuksia ei edelleenkään tehty tuotantopaikoilla. Vuoden 1947 alussa voimaan tullut maidontarkastuslaki ei antanut kaupungille enää muuta mahdollisuutta kuin maidontarkastuksen uusimisen lain edellyttämään muotoon. Uuteen Hämeenpuisto 10:ssä sijainneeseen maidontarkastamoon palkattiin yhteensä 16 työntekijää. Kahdenkymmenen vuoden valmistelun jälkeen kaupungin maidontarkastus saatiin kattavaksi ja samalla vahvistui kaupunkilaisten takuu puhtaasta maidosta.