Kaupunginosat IV-V - Amuri

Karttaan merkitty ns. vanhan Amurin alue sinisellä ja viralliset IV ja V-kaupunginosien rajat punaisella. Kartta: Tampereen asemakaavakartta 1937, Tampereen kaupunginarkisto.

Amurin kaupunginosana tunnettu alue käsitti maailmansotien välisena aikana kaksi kaupunginosaa, pohjoisemman IV-kaupunginosan ja eteläisemmän V-kaupunginosan. Tämä alue ulottui sekä idässä että lännessä kauemmaksi kuin se alue, jota perinteisesti pidettiin vanhana Amurina. Virallisesti Amuri alkoi idässä Hämeenpuistosta. Etelässä ja kaakossa se rajoittui viistoon Pirkankatuun, joka vielä 1920-30-luvulla tunnettiin Pirkkalan valtatienä. Poikkeuksen etelärajassa teki Aleksanterin kirkko ja kirkkopuisto, joka katsottiin kuuluvaksi V-kaupunginosaan. Pohjoisessa Amurin raja kulki Näsijärvenkatua ja Porin junarataa pitkin Särkänniemen sivuitse aina Porin radan ja Pirkankadun yhtymäkohtaan asti. Amurin jakoi IV:teen ja V:teen kaupunginosaan alueen itä-länsisuunnassa halkaiseva Satakunnankatu.

Rakennuskannan muutoksen 1920-30-luvulla

Vuoden 1918 Tampereen taistelut ehtivät keskustan itäpuolella sijainneeseen Amuriin vasta viimeiseksi huhtikuun viidentenä 1918. Tästä johtuen Amuri säästyi pahimmalta hävitykseltä toisinkuin keskustan länsipuoliset alueet Tammela ja Kyttälä. Toisaalta erityisesti vanhan Amurin 1800-luvun lopulla rakennettu rakennuskanta ei myöskään maailmansotien välisenä aikana juurikaan uudistunut.

Kansalaissodan seurauksena kaupungissa oli paha asuntopula monien menetettyä kotinsa. Valtuusto asettikin komitean pohtimaan toimia tilanteen helpottamiseksi. Komitean työ tuloksena päätettiin Satakunnankadun ja Porin radan väliselle alueelle IV-kaupunginosaan rakentaa 20kpl ns. Göteborgin järjestelmän mukaisia asuntopaviljonkeja. Halvalla nopeasti tehtäviä lautarakennuksia, joihin kuhunkin tuli neljä yhden huoneen ja keittiön asuntoa, rakennettiin aluksi viisi. Talojen valmistuttua kesäkuussa 1919 todettiin etteivät ne vastanneet kohtuullisia asumisvaatimuksia. Hanketta kuitenkin jatkettiin mutta suunnitelmia muutettiin niin, että seuraavat viisi uutta rakennusta rakennettiin hirsistä. Näin syntyi Punakylänä tunnettu rakennusryhmä, joka sai nimensä siitä että taloihin asutettiin lähinnä punavankien leskiä lapsineen.

Auto Punakylän edustalla Satakunnankadulla kesällä 1927. Kuvaaja: A. Tamminen, Tampereen museoiden kuva-arkisto.

Vilkkainta Amurin rakennustoiminta oli maailmansotien välisenä aikana Pyynikin läheisissä Pirkankadun pohjoispuolen kortteleissa. Jo 1920-luvun puolivälissä valmistui Kolmisopen taloina tunnettu puutalokortteli osoitteeseen Pirkankatu 20-24. Neljän vuoden aikana 1924-27 rakennetut neljä puutaloa edustivat vähäeleistä klassismia. Viereiseen, myöhemmin Veljeslinnana tunnettuun, kortteliin nousi ensimmäinen kivitalo 1928. Tämä Sulkavan talo oli E.A. Liuhan suunnittelema ja myöhemmin sotien jälkeen sitä korotettiin Bertel Strömmerin suunnitelman mukaan. Molemmat arkkitehdit olivat olleet myös mukana suunnittelemassa Kolmisopen puutaloja. Kaksi vuotta myöhemmin Veljeslinnan korttelin Sotkankadun puoleiselle sivulle nousi Jaakko Laaksovirran piirtämä kivitalo. Lopulliseen muotoonsa kortteli täydentyi kuitenkin vasta sotien jälkeen 1950-luvun alussa.

Kruunun viljamakasiini eli Tampereen taidemuseo 1940-luvulla. Oikealla Mariankadun puutaloja. Kuva: Kosonen 1959, Tampereen museoiden kuva-arkisto.

C.I. Engelin jo 1838 suunnittelema kruunun viljamakasiini sijaitsi hyvällä paikalla Puutarhakatu 34:ssä. Kun 1920-luvun alkupuolella lehdistössä syntyi ajatus taidemuseon perustamisesta Tampereelle, keksittiin että vuosikymmeniä käyttämättömänä ollut makasiini muutettaisiin museoksi. Ajatus toteutui lopulta 1931 Hilja Gestrinin suunnitelmien mukaan.

Samoihin aikoihin nousi Pirkankadun tuntumaan myös toinen nykyisin taidemuseona tunnettu rakennus, kun teollisuusneuvos Kustaa Hiekka rakennutti omistamalleen tontille Pirkankatu 6:teen tiilirakennuksen. Taloon tuli hänen oman asuntonsa lisäksi neljä muuta asuinhuoneistoa. Vuonna 1931 perustettiin Kustaa Hiekan säätiö, joka nykyisin hallinnoi talossa sijaitsevaa Hiekan taidemuseota.

Hiekan taidemuseo 1950-luvulla. Kuva: Aarne Pietinen, Tampereen museoiden kuva-arkisto.

Amurin pohjoisessa IV-kaupunginosassa rakentaminen oli maailmansotien välisenä aikana hyvin vähäistä. Harvoja uusi rakennuksia oli 1928 valmistunut, leikkisästi Amurin pilvenpiirtäjäksi kutsuttu talo. Osoitteeseen Kalliokatu 10 valmistunut talo oli valmistuessaan vanhan Amurin korkein ja ainoa 3-kerroksinen rakennus. Aiemmin tontilla oli sijainnut Finlaysonin työmiehen G. Helenin puutalo. Kuollessaan Helen testamenttasi talon luovutettavaksi Finlaysonille, josta se oli tienattukin.

Tarkkaanottaen Amurista löytyi korkeampiakin kuin 3-kerroksia rakennuksia. Amurilaiset eivät tosin niitä kaupunginosaansa laskeneen, sillä ne sijaitsivat Hämeenpuiston reunassa. Näitä olivat mm. Laivayhtiöntalo Hämeenpuisto 6:ssa ja sen viereen Hämeenpuisto 8:aan vuonna 1927 noussut Länsipuistona tunnettu viisikerroksinen kivitalo.