Amurin sosiaaliset olot

Asuminen

Maailmansotien välisenä aikana ei Amuriin juuri uusia asuintaloja rakennettu. Vähäinen rakennustoiminta oli keskittynyt Pyynikin läheisille alueille Pirkankadun varteen, mutta esimerkiksi Amurin pohjoisessa IV-kaupunginosassa ei uusia asuintaloja rakennettu juuri ollenkaan. Siksi Amurissa elettiinkin paljolti samanlaisissa olosuhteissa kuin jo 1900-luvun alussa. Näin ollen Amurin asukastiheyskin saattoi vähentyä lähinnä vain asukasluvun vähentyessä.

Amurissa asuttiinkin ahtaammin kuin muualla Tampereella. Vain Tammelan tietyillä alueilla asumisahtaus oli Amurin tasoa. Kun ahtaan asumisen rajana pidettiin kolmea henkilöä samassa huoneessa, asui amurilaisista vuonna 1920 ahtaasti noin puolet. Erittäin ahtaasti eli vähintään kuusi henkilöä samassa huoneessa asuviakin oli vielä noin 8%. Pohjoisemmassa IV-kaupunginosassa asumisahtaus oli pahempi kuin eteläisessä V-kaupunginosassa. Kun koko Tampereen kaupunkialueella ahtaasti asuvia oli 1920 noin 38% asukkaista oli osuus IV-kaupunginosassa lähes 52% ja V-kaupunginosassakin 44%.

Kymmenen vuotta myöhemmin 1930 tilanne oli huomattavasti parantunut. IV-kaupunginosassa ahtaasti asuvien osuun oli pudonnut puolesta neljännekseen. Vielä selvempi parannus oli tapahtunut V-kaupunginosassa, jossa ahtaasti asuvien osuus oli nyt 18,3% eli samalla tasolla kuin koko kaupungissa keskimäärin.

Vanhan Amurin erikoisuus oli runsas yhteiskeittiöiden määrä. Tyypillisesti talon keskellä oli neljän tulisijan hellalla varustettu keittiö, johon oli käynti neljästä eri huoneesta. Kovin yksityistä ei tällaisessa taloudessa asuminen ollut, sillä jokainen tuli tahtomattaankin "kurkkineeksi toisen huusholliin". Vielä vuonna 1920 Amurin pohjoisemman IV-kaupunginosan asukkaista 40% asui yhden kamarin ja yhteiskeittiön taloudessa. Seuraavaksi yleisin asuntotyyppi IV-kaupunginosassa oli yhden huoneen ja oman keittiön talous, joita 1920 oli reilu 36% talouksista. Kaksioita oli vähän eli vain noin 6% ja kolmioita vajaa 10%. Tätä suurempien asuntojen osuus oli IV-kaupunginosassa marginaalinen. V-kaupunginosa poikkesi pohjois-Amurista siinä, että siellä oma keittiö kuului hieman useampaan asuntoon ja yhteiskeittiöitä oli vähemmän. Myös suurempien 3-4 huoneen asuntojen osuus oli V-kaupunginosassa selvästi korkeampi eli hieman yli 20%.

Amurinkadun 12:ssa sijainneen asuinrakennuksen pohjapiirros. Pohjapiirroksesta erottuu hyvin tyypillinen yhteiskeittiöasunto, jossa samaa keittiötä kayttävät neljän eri kamarin asukkaat. Kuvassa yhteiskeittiön isot hellat on merkitty punaisella. Jokainen kamari oli lisäksi varustettu omalla kakluunilla. Sisäänkäynti kamareihin on yhteiskeittiön kautta, lukuunottamatta talon päädyssä olevaa sisäänkäyntiä. Piirroksen lähde: Tampereen kaupungin rakennusvalvontaosaston arkisto.

Ajanjaksolla 1920-30 yhteiskeittiöt vähentyivät selvästi, yhden huoneen ja oman keittiön asuntojen lisätessä osuuttaan. Kuitenkin vielä 1930 reilu neljännes IV-kaupunginosan ja yli 20% V-kaupunginosan asukkaista asui yhden huoneen ja yhteiskeittiön taloudessa. Samaan aikaan myös suurien 3-4 huoneen asuntojen määrä lisääntyi muutamilla prosenteilla molemmissa Amurin kaupunginosissa.

Mukavuudet

Asumismukavuuksilla mitattuna Amuri oli Tampereen häntäpäätä. Tämä johtui ennenkaikkea Amurin vanhasta rakennuskannasta, joka ei maailmansotien välisenä aikana uusiutunut, mutta myös kaupunginosan työväestöstä, jolla ei ollut varaa investoida asumiseensa. Ensimmäisenä elämää helpottamaan saatiin sähkövalo, joka 1920 löytyi jo vajaasta 90%:sta Amurin talouksista. Tämä oli kuitenkin selvästi vähemmän kuin koko kaupungissa. Muut mukavuudet olivat IV-kaupunginosassa 1920 vielä ylellisyyttä. Esimerkiksi juokseva vesi tuli vain noin 22%:iin kaupunginosan talouksista. V-kaupunginosassa tilanne oli parempi ja vettä saatiin kraanasta jo 40%:ssa huusholleista. Koko kaupungissa vesijohto tuli kuitenkin samaan aikaan jo yli puoleen talouksista.

Vielä suurempi harvinaisuus Amurissa oli sisävessa, joka 1920 löytyi vain noin 7%:sta IV-kaupunginosan ja 16%:sta V-kaupunginosan talouksista. Vastaavasti koko kaupungissa vesiklosetti oli jo yli 18% talouksista. Amurilaiset olivatkin puucee-kansaa; käytiinpä talvella nuorison toimesta jopa kilpailua siitä, minkä perheen huussinreiän alla oli korkein, jäätynyt kökkö. Toinen raadollinen nuorison harrastus oli rottasota, joka Amurissa oli aina käynnissä. Vaikka elämä ehkä oli köyhää Amurissa oli omanlainen miljöönsä ja yhteishenkensä, jossa asukkaan viihtyivät.

Tultaessa 1930-luvulle IV-kaupunginosa oli entisestään jäänyt muun kaupungin jälkeen asumismukavuuksilla mitattuna. Juokseva vesi tuli nyt 75% V-kaupunginosan talouksista mikä vastasi koko kaupungin keskiarvoa. IV-kaupunginosassa vastaava prosentti oli kuitenkin edelleen vain vajaa 40%. Sisävessä oli kolmanneksessa V-kaupunginosan asunnoista, mutta vain alle 14%:ssa IV-kaupunginosan talouksista, kun koko kaupungissa vesiklosetti löytyi jo 40%:sta talouksista. Muista mukavuuksista ei Amurissa juuri tiedetty. Lämmin vesi oli lähes tuntematon ja keskuslämmitys löytyi vain lähinnä V-kaupunginosan uusista kerrostaloista.

Työttömyys

Työläiskaupunginosaa 1930-luvun alun lama kohteli vielä kovemmin kuin muuta kaupunkia. Jo ennen pahinta lamaa vuosina 1929-30 työttömyys oli Amurissa 10% tienoilla ja ylitti kaupungin keskiarvon. V-kaupunginosassa työllistyttiin jälleen hieman paremmin kuin Satakunnankadun pohjoispuolella IV-kaupunginosassa. Vuosina 1930-31 ja 1936-37 V-kaupunginosan työttömyys oli tilapäisesti jopa pienempi kuin Tampereella keskimäärin. Muuten Amurin työttömyysprosentit pysyivät selvästi kaupungin keskiarvon yläpuolella. Pahimpana lamakautena 1931-32 työttömyysprosentti nousi Amurissa reilusti yli 20%:n.

Varallisuus

Maksettujen verojen perusteella tarkasteltuna amurilaisten tulotaso jäi jälkeen muusta Tampereesta. Tosin IV- ja V-kaupunginosan välillä on nähtävissä selvä ero. Siinä missä IV-kaupunginosan tulotaso laahasi tasaisesti koko kaupungin keskiarvon alapuolella, tavoitettiin V-kaupunginosassa 1930-luvun lopulla kaupungin yleinen tulotaso. Tämä johtunee jo edellä mainitusta Pirkankadun tuntumaan syntyneestä uudesta asutuksesta ja rikkaan Pyynikin läheisyydestä, joka veti V-kaupunginosaan myös varakkaampia asukkaita. Näyttääkin siltä että 1930-luvun lopulle tultaessa Amurin eteläreuna alkaa yhä selvemmin erottuna pohjoisemmista työläiskortteleistä, joissa tulotaso pysyi edelleen samalla alhaisella tasolla kuin esimerkiksi Tammelan työläiskortteleissa.